torstai 5. tammikuuta 2012

Voihan subclavia sentään!

Kiroan verisuoneni alimpaan helvettiin. Eikä nyt edes ole kyse noista käsien suonista (tosin mainittakoon että tämänpäiväiset verikokeetkin oli aikamoista säätämistä), vaan ylävartalon isoista laskimoista.

Oli siis tarkoitus saada asennettua keskuslaskimokanyyli paikoilleen. Se on sellainen iso härveli joka laitetaan paikallispuudutuksessa solisluun tietämille, ja sitä kautta voidaan tiputtaa isoja määriä tavaraa (ja verikokeetkin siitä saa näppärästi). Lyhyesti sanottuna se on aivan välttämätön tämän mun hoitoni kannalta, tuo portti kun ei riitä oikein edes alkumetreille.

Suoni löytyi käytännössä heti, mutta kanyylia ei millään saatu ohjattua oikeaan osoitteeseen. Lääkäri yritti pari kertaa oikealle puolelle, ja vielä yhden kerran vasemmalle, mutta ilmeisesti mun suonet on niin pienet ja jotenkin tukossa, että lopulta oli pakko antaa periksi. Huomenna kai yritetään uudestaan jollain toisella konstilla. Lauantaina alkaa tiputukset, siihen mennessä se olisi pakko saada paikoilleen. (Oon ihan oikeasti aika huolissani tästä. Pelottavaa että mun kroppa alkaa ihan oikeasti joissain asioissa vedellä viimeisiään.)

Pakko vielä selventää että puudutuksesta huolimatta tuo kanyylin asennus ei ole mitään ihan kivutonta puuhaa. Käytännössä homma meni siihen että mä vaan nyyhkytin siellä leikkaussaliliinan alla, osittain kivun ja osittain huonojen hermojen takia. Vaikka kuinka olisi etukäteen päättänyt olla reipas ja rohkea, ei tosipaikan tullen sille paniikille mahda yhtään mitään.

Toivottavasti huomenna olisi parempi päivä. Harmi ettei verisuoniaan voi psyykata yhdessä yössä kuntoon.