Näyttää yhä vahvemmin siltä että pääsen huomenna kotiin. Veriarvot jatkavat kohenemistaan, ja keskuslaskimokanyylikin otettiin jo pois. Lääkityksiä rukataan siihen suuntaan että pärjäisin ilman tiputuksia. Jaksaminen on kohentunut eilisestä, kävin äsken kiertämässä osaston ihan yksin.
Säännöllisin väliajoin olen myös tirauttanut kyyneleen tai pari. Ei, minua ei sureta hyvästellä TYKSiä, varsinkin kun tulen ravaamaan täällä viikottain vielä pitkään. En myöskään luokittelisi tunnettani onneksi tai helpotukseksi, koska alkuahan tämä vasta on: hoito on toki nyt annettu, mutta toipumisvaihe on itsessään vähintään yhtä monimutkainen. Olen tietysti onnellinen siitä että pääsen kotiin, mutta ei tämä tunnemyllerrys varsinaisesti siitä johdu. Kai tämä vain on ollut henkisesti raskaampaa kuin olen tajunnutkaan, ja se purkautuu nyt vähän epämääräisinä fiiliksinä. Veikkaankin, että ensimmäiset päivät kotona kuluvat hyvin pitkälti henkisen huilaamisen ja sopeutumisen merkeissä. (Tietysti myös fyysisen, mutta se lienee itsestään selvää.) Toisaalta toipumistahan sekin vain on. Täytyy nyt oikeasti pitää mielessä, että siihen on syynsä miksi olen saikulla koko tämän vuoden. Ei tällaisesta hoidosta ehdi kokonaisvaltaisesti toipua ihan hetkessä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Olet tsempannut niin hienosti koko TYKS:n reissun että en yhtään ihmettele että asia alkaa nyt vasta "avautua".Mulla oli pupun jäljiltä aika samanoloiset fiiliset :( Mulle tosin sanottiin että kantasolusiirron takia on kuukausi Meikussa tiedossa, jos se joudutaan joskus tekemään, mutta eri diagnoosihan meillä on. Onnea ja hyvää vointia sinulle, toivotaan ettei pöpöt pääse heti iskemään, vaikka näin flunssakautta eletäänkin parhaillaan. Rajoitukset tulevat olemaan inhottavia, mutta positiivisella asenteellasi selviät varmasti+ mustalla huumorilla ;)
VastaaPoistaInfluenssakausi tosiaan vähän hirvittää, mutta eiköhän siitä selvitä. Rajoitukset (etenkin ruokaan liittyvät) lähinnä ärsyttävät, mutta eivät nekään onneksi ikuisia ole.
PoistaJep. Matalasoluruokavalio on aika "kökkö", olin sillä lähes vuoden. Joskus lipesin ja söin mäkkärin hampurilaisen (salaatti ja majoneesihan oli kielletty, hyi mua. Yllättävää kyllä, kun ei sitten tarvinnutkaan noudattaa sitä ja muutkin auringonottoon sun muihin liittyvät rajoitukset purettiin niin sepä vasta vaikeaa olikin, en uskalla syödä homejuustojakaan ;)
PoistaMusta tuntuu että sisulla painat tän läpi, ja niinkuin kirjoitit, ei ne rajoitukset ikuisia ole, vaikkakin niiden sisäistämiseen menee jonkin aikaa.
Minulle sinun blogi antaa toivoa, koska mulle kantasolusiirto on vieläkin "mörkö" jota en haluaisi kohdata, sinun kokemuksesi lievittänyt pelkoa todella paljon.
Iso kiitos siis siitä.
Koko elämäsi tähän astinen prosessi on varmasti ollut paljon raskaampaa henkisesti, kuin olet - tai kukaan on - kyennyt tajuamaan. Se on vuosia ollut tsemppaamista yhä uudestaan ja varsinkin nyt tämän viimeksi tehdyn hoidon suhteen. Voisin kuvitella, että sisälläsi on patoutuneita lähteitä, jotka haluavat ulos ei vain helmeilevinä pisaroina vaan kimaltelevina puroina, ehkäpä pauhaavina koskinakin, jotka alkavat hohtaa kaikissa sateenkaaren vivahteissa heti päästyään vapaaseen maailmaan. Sanotaan, että nuo virrat olisi hyvä päästää ulos. Eikä niitä tarvitse analysoida, nimetä. Voisin yhtä hyvin kuvitella sun kikattavan hervottomasti vaikka ihan itseksesikin ilman mitään näkyvää syytä. Onnea siis kaikille tunteille ja lempeälle kotiutumiselle!
VastaaPoistaKisu
Nämä tunteet voisivat tosiaan ihan yhtä hyvin ilmetä kikatuksena - kyyneleet tulevatkin kai lähinnä siitä että olen muutenkin itkuherkkä.
PoistaTunteita on koettu, analysoitu ja myös päästetty ulos jos jonkinlaisia. Pitäisi kai kuitenkin saada vähän etäisyyttä tähän sairauteen että mieli niiden osalta selkenisi. Siihen ei taida auttaa kuin aika, se että saisin olla useamman vuoden terveenä. Toivottavasti niin käy.
Siihen etäisyyteen sitä vuoden sairaslomaa varmaan tarvitaankin. Toivotaan, että hoito pätee niinkuin sen kait kuuluisi, että olisit tästedes kokonaan terve. Eiköhän se enkelikuorokin sitä valvo!
PoistaHalaus!
Kisu
Toivon sinulle
VastaaPoista-Voimistumista ja varjeluksia tuleville päiville.
-Lisääntyviä ilon hetkiä ja tasaista oloa.
Valoa!
Hyvää kotimatkaa ja levollista viikonloppua! :)
VastaaPoistaKaikkea hyvää kotimatkallesi!
VastaaPoistaJoskus kotiutuminen, vaikka sitä miten toivookin, onkin se rankin juttu. Kaikkeen muuhun on jotenkin niin valmistautunut ja latautunut, mutta kotiinlähtöön ei osaa valmistautua. Ja kuitenkaan se ei ole sama kuin tulisi kotiin kauppareissulta, tai edes pitkältä lomamatkalta.
VastaaPoista*paijaus*
VastaaPoistaAnna tunteiden tulla, vaikka se välillä onkin ärsyttävää. Mutta tuo on niin luonnollista ja henkisesti vielä varmasti pitkä toipuminen edessä. Mutta nauti silti hetkestä. Hyvää kotimatkaa ja toipumista!
VastaaPoista