Selvisinpähän sitten takaisin Tampereelle.
Matka meni ihan hyvin: suurin ongelma taisi olla takapuolen puutuminen. Taksikuski oli mukavan leppoisa, ilma kaunis ja fiilis muutenkin aika hyvä. Nyt toki väsyttää, mutta lopen uupunut en silti ole. Sain jopa vähän syötyä, vaikka ruokahalu onkin ollut vähän hakusessa.
Mieliala on yllättävän seesteinen. Käytännön asiat ovat nyt siinä määrin selkeitä, ettei hetkeen tarvitse stressata mistään. Seuraavan kerran käyn Turussa näyttäytymässä 7. helmikuuta, siihen saakka ajattelin nauttia siitä että saan ihan itse määrätä päivieni rytmin. Ei enää tiettyjä ruoka-aikoja, ei jatkuvaa kuumeen ja verenpaineen mittausta, ei joka-aamuisia verikokeita.
Onpa kiva olla taas kotona.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Onnea vaan uuteen aikaan. Toivotaan, että kaikki menee hyvin ja paraneminen jatkuu. Toivotaan että säästyt infektioilta! Lääkkeitä menee, mutta niille on tarve, joten syödä menemään. Tsemppiä!
VastaaPoistaTervetuloa kotiin! Suloista! Ihanaa! Leppoisaa yötä ja aurinkoista aamua sinulle.
VastaaPoistaVapaus on suhteellista, mutta siitä huolimatta "vapauden" iloa ja etenevää voimistumista ja varjeluksia pöpöiltä!
VastaaPoistaOn ihana tunne tulla pitkän tauon jälkeen takaisin kotiin ja omaan sänkyyn lepäämään .. :'-) Paljon voimia jatkoon, toivottavasti menee hyvin ja sitäkin paremmin !
VastaaPoistaUpeaa!!! T Annukka
VastaaPoistaHyvä, että arjen asiat on järjestyksessä. Johnny varmaaan tykkää myöskin uusista maisemista.Kännykkä vaan töihin ja muistuttamaan lääkkeistä, ovat varmaankin aika tarkkoja oikea-aikaisuudesta voisin kuvitella. Itselläni muistuttaa kännykkä nykyisin enkä pärjäisi ilman kahta dosettiani. Onhan se kurjaa mutta helpompaa kuitenkin kuin huomata, että taas joku lääke jäi välistä ja siitä johtuen epävarma olo kaihertaa. Valoisaa aikaa sinulle ja Johnnylle. Venla
VastaaPoistaHome sweet home! Hyvää vointia ja valtaisaa... eikun sopivan kookasta ruokahalua. 8)
VastaaPoistaTervetuloa Kotiin.
VastaaPoista