Kävin tuossa äsken taluttelemassa sulhastani (eli siis tippatelinettä) ihan tuolla käytävällä saakka. Mukana oli myös hoitaja varmistamassa etten kolauta päätäni jos taju lähtee. Vauhti oli niin hidas että olisin lähestulkoon yhtä hyvin voinut kävellä takaperin. Matkan varrella oli tuoleja joihin olisin voinut istahtaa jos meno olisi äitynyt liian rankaksi.
Mutta: taju ei lähtenyt, ja jaksoin pysähtymättä kiertää koko osaston ympäri. Hyvä minä! Nyt toki uuvuttaa, enkä tasan tarkkaan aio enää tänään poistua huoneestani, mutta huomenissa voisin yrittää jaksaa tehdä parikin lenkkiä. Olisi ihan hyvä totutella jalkeilla oloon ihan jo tulevan kotimatkankin kannalta. Tässä kunnossa parin tunnin automatkakin saattaa nimittäin käydä rankaksi.