Äsken sitten varmistui että pääsen tosiaankin tänään kotiin, ja että jos mitään ihmeempää ei voinnissa tapahdu, saan olla siellä yli viikon kaikessa rauhassa ennen kuin pitää taas tulla täällä näyttäytymään. Verikokeita toki otetaan myös ensi viikolla, mutta ne hoituvat Tampereella. Lääkkeitä joudun alkuun syömään noin kahvikupillisen päivässä, mutta ei se mitään, pääasia että niillä saadaan eliminoitua turhat riskit.
Mieliala on edelleenkin aika sekava, mutta eiköhän se tästä selkiinny kun arki alkaa kotona taas rullata ja tästä Turussa ramppaamisesta tulee rutiinia. Toistaiseksi tässä vaan tuntuu olevan miljoona erilaista muuttujaa jotka yhdessä ja erikseen sekoittavat pienen ihmisen päätä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hienoa, että pääset kotiin.
VastaaPoistaNiin mustakin, vaikka pää nyt onkin vielä aika sekaisin. Mutta kai mä höperöityisin vielä enemmän jos en pääsisi välillä kokeilemaan sitä kotielämääkin.
PoistaIhanaa :). Tänäänkin oon taas miettinyt, miten hienoa työtä kaikki lääkärit ja tutkijat ja muut ovat jo vuosikymmenten ja -satojen ajan tehneet, niin että esimerkiksi tällainen hoito on keksitty. Maailma on niin käsittämättömän ihmeellinen paikka! Nyt ei sit muuta kuin nokka kotia kohti! T. Neurovammainen
VastaaPoistaHienoa työtä tekevät tosiaan. :) Kotiin lähden jahka lääkäri saa paperit tehtyä, eli todennäköisesti aika pian.
PoistaHei Iida,
VastaaPoistaonpa kiva kuulla noin mukavia uutisia : ) tämä "projekti" on edennyt aivan loistavasti, toivottavasti jatkossakin toipuminen etenee yhtä hienosti.
Turvallista kotimatkaa!
T. Outi