Siinä missä eilen oli hyvä ja toiveikas päivä, on tänään meininki ollut vähän plääh. Valkosolut on edelleen nollassa, ja heti aamusta huomasin myös aika massiivisen ihottuman. Koko vatsa ihan punainen... Ja selkä kuulemma myös. Ei se onneksi kutise, mutta ärsyttää silti.
Muuten olo on edelleen ihan hyvä. Ehkä mä vaan kerkesin innostua liian aikaisin, ja siksi nyt tympii. Viikonlopun voisin ottaa nyt ihan rauhallisesti ja olla liikoja miettimättä asiaa. Maanantaina kaikki on varmasti jo ihan toisin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Paranemisessa aallokko keinuttaa ylös ja alas. Hienoa, että jaksoit napata silmiisi kuitenkin määräsataman valot!
VastaaPoistaLuojan kiitos, että ihottumasi on kutiamatonta lajia, sen kestäminen olisi kenelle tahansa liikaa.
Aurinkoisia, voimaannuttavia ajatuksia!
Kohti voittoa ollaan menossa ja olosta huolimatta kymmenes päivä on jo lähellä. Kaikenlaista se keho viestittää tottuakseen uuteen olotilaan. Valoa ja voimaa sinulle.
VastaaPoistaIida! Löysin sut toisen blogin takaa. Koko eilisen illan luin sun tarinaa enkä voinut lopettaa ennen kuin sain tarinasi kahlattua läpi. Olet kyllä uskomattoman sitkeä ja vahvan fiksu nuori nainen! Sun asenteestasi olisi paljon opittavaa ja jaettavaa meille kaikille. Jossakin kirjoituksessasi oli linkki lehtijuttuun, joita löytyikin sitten kaksi, kiitos niistäkin! Mietin, että olet kahdeksan vuotta elänyt tämän sairauden kanssa, mutta kirjoituksistasi ei ainakaan tule esiin katkeruutesi tai elämänuskon menettäminen. Sinussa on valtavasti voimaa ja vahvuutta, vaikkei se varmasti aina tunnu siltä. Musta tuli ny blogisi seuraaja ja toivotan sulle mahdottoman paljon onnea, voimaa ja kevättalven lisääntyvää valoa, ennenkaikkea uutta ja toimivaa luuydintä. Jaksamista!
VastaaPoista