No nyt on kanyyli. Ei hyvä, muttei toivotonkaan, sanoi lääkäri. Vaihtoon se saattaa silti jossain vaiheessa mennä.
Aamupäivällä lääkäri kävi tutkimassa mun suonia ultraäänellä. Ovat kuulemma kooltaan vastaavia kuin pikkulapsella (kivakiva), joten käyttöön päätettiin ottaa lasten kanyyli. Aluksi oli puhetta nivustaipeesta, mutta kaulalle se sitten loppujen lopuksi laitettiin.
Ongelmia aiheuttaa kanyylin pieni koko, sekä se ettei se edelleenkään ole ihan oikeassa paikassa. Onneksi tuolla nyt sentään ilmeisesti päästään alkuun. Ja itse asennusprosessi oli helpompi kuin eiliset yritykset, syystä että sain kunnon annoksen kipulääkkeitä ja rauhoittavia jo ennakkoon. Olin siis lähes taju kankaalla koko ajan.
Lisäksi pääsin matkaamaan ambulanssin kyydissä, tosin ihan tässä sairaalan alueella vaan. Leikkuri on kokonaan toisessa rakennuksessa kuin tämä sisätautiosasto, ja vaikka tuolla maan alla kulkeekin yhdyskäytävä, sain paluukyydin jostain syystä nimenomaan lanssilla. Ihan hauskaa.
Huomenna olisi sitten tarkoitus aloittaa itse hoito. Toistaiseksi tämä on ollut lähinnä ajan tappamista, mutta sytojen myötä saattaa iskeä sellainen kipeys ja väsymys että keskityn ehkä vain makaamaan peiton alla. Toivon tietysti mahdollisimman hyvää vointia, mutta katson parhaaksi varautua myös pahimpaan.