Kanikuurin ensimmäinen päivä meni jokseenkin hyvin. Lämpö ja verenpaine pysyivät hyvissä lukemissa, eikä olo muutenkaan ollut ihan kamala. Jälkivaikutuksena tuli tosin päänsärky ja hytinä keskellä yötä, mutta niistäkin selvittiin paratabsin ja lisäpeiton avulla.
Tänä aamuna huomasin oikeassa käsivarressani aika makoisan ihottuman. Se ei onneksi kutise tai oireile muutenkaan, onpahan vaan aika punainen. Hoitajan kanssa tarkistettiin ettei sitä ole myös esim. selässä. Eipä ollut, kädessä vaan. Toistaiseksi suhtaudun asiaan lähinnä uteliaisuudella, mulla kun ei ole ollut tapana ihottumista kärsiä.
Mun suu tuntuu ihan hyvältä mutta näyttää hassulta. Posket kuin kalanruotoa. Lääkärin määräyksestä purskuttelen kuusi kertaa päivässä suolalitkua, jonka pitäisi auttaa. Saan ihan itse sekoittaa liuoksen: mulla on vessassa laatikollinen sinisiä ja läpinäkyviä putkia, joissa niitä suoloja on. Purskutteluhetken koittaessa otan yhden putken kumpaakin väriä ja truuttaan kertakäyttömukiin. Purskuttelu pitää tehdä heti, koska liuos menee ilmeisesti muuten huonoksi. Jotenkin tulee yläasteen kemiantunnit mieleen.
(Ja sitten kun vielä muistetaan että mun täytyy käyttää suuvettä kaksi kertaa päivässä, niin mun elämä on tällä hetkellä aikamoista purskuttelua. Purskuti purskuti vaan.)