Vointi sen kun huononee: tänään päästiin siihen pisteeseen ettei mikään ruoka mene alas, joten saan nyt sitten ravintoa suoraan suoneen. Ihan helpottavaakin toisaalta, väkisin syöminen on yksi kamalimpia asioita mitä tiedän.
Edellisen postauksen kommentteihin viitaten: tietenkään minulla ei ole minkäänlaista velvollisuutta rustata päivityksiä (varsinkaan nyt kun vointi on mitä on), mutta toisaalta koen saavani tältä blogilta niin paljon nimenomaan mahtavien lukijoiden ansiosta, että haluan antaa mahdollisimman paljon myös takaisin. Minun jaksamiseni on ykkössijalla, mutta se ei poista sitä tosiasiaa että myös te olette tärkeitä. Parasta tässä hommassa on nimenomaan se vastavuoroisuus. (Lupaan silti olla ottamatta stressiä. Silloin kun kirjoitan, tapahtuu se ihan puhtaasti sekä omaksi että teidän iloksenne, ei minkään pakon edessä.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Silityksiä ja halauksia!
VastaaPoistaKisu
Hyvä, että konsteja löytyy pahan olon siedettäväksi tekemisessä.
VastaaPoistaVoimia ja halauksia täältäkin!
Hienoa, ettei ravinnonsaanti ole nyt ongelma, voit keskittyä paranemisprosessiin niillä voimilla, jotka nyt ovat käytössäsi.
VastaaPoistaVoimahalauksia!
Tämän suon rämpimiseksi ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin vetää saappaat jalkaansa antaa elämän upottaa, kipujen kastella.
VastaaPoistaSitten kuivatella varpaitansa, huokaista huoliansa toivon auringon valaisemalla kivellä.
Päivä 4. sentään jo menossa. Kevättä ja valoa kohti ollaan menossa. Voimien karttumista ja parantuvaa oloa. Venla
Täälläkin eletään mukana! Ei muuta kuin eteenpäin sanoi kissa kun mummolla pöytää pyyhki, eiku... T. Se neurovammainen
VastaaPoistaTiistain toivotukset myös Ayalta, täällä taas kurkkimassa :) Kurjaa että voit kehnosti, kituviikko kuitenkin etenee omalla painollaan. Voisihan sitä tietysti yrittää nukkua yhden päivän yli? Päivä ja hetki kerrallaan.
VastaaPoistaArkielämän komiikkaa ja ulkomaailman kuulumisia: Onnistuin "fiksaamaan" työsähköpostini tänään siihen kuntoon, että nyt hiukan huononäköisempikin ihminen pystyy kevyesti työhuoneen ovelta neljän metrin päästä lukemaan mitä näytöllä sanotaan... :) Kätevää, eikö totta? Ts. jostakin kiireessä huitaisemalla onnistuin saamaan zoomaustason varmaan 400% - ei kuitenkaan vaikuta mihinkään muuhun kuin juuri tuon sähköpostin ulkoasuun. Huominen aamu alkaa siis hauskuuttamalla it-tuen heppuja... :)
Myös sieltä suunnalta parempia uutisia odotellen - viimeistään ensi viikolla, sovitaanko niin? :)
Jaksaa, jaksaa ... ♥ ♥
VastaaPoistaSain nyt luettua blogisi kokonaan läpi, alusta tähän saakka. Olet sinä uskomaton taistelija. Aivan ihana. Koko sydämestäni toivon, että tämä kantasoluhoito tuottaa toivotun lopputuloksen.
VastaaPoistaTsemppiä, voimia, jaksamista!!!
> kirjoitan, tapahtuu se ihan puhtaasti sekä
VastaaPoista> omaksi että teidän iloksenne,
sulla on oikea asenne blogiin!
Voimia!
Olivia
Taas yksi päivä eteenpäin!
VastaaPoistaKiva kyllä onkin kuulla sun kuulumisia! Kiitos niistä! Voimia ja jaksamista, päivä kerrallaan eteenpäin! :)
VastaaPoista<3: Taru