Alan olla niin hyvässä kunnossa ettei voinnista enää riitä pahemmin raportoitavaa. Ihottumaa rasvailen säännöllisesti, mutta kaikenmaailman purskuttelutkin sain jo luvan lopettaa. Lääkäri oli sitä mieltä että jos tämä tämmöisenä pysyy, niin kotiutuminen olisi edessä tällä viikolla. Kivaa, mutta samalla vähän pelottavaa. Sairaalassa on helppo olla kun hoitaja on napin painalluksen takana, kotona puolestaan vastuu on itsellä. Aina ei ole ihan helppo päättää, onko joku oire niin paha että pitäisi hakeutua hoitoon. Onneksi aina voi soittaa, mutta puhelimitse on vähän paha taitavimmankaan lääkärin päätellä näyttääkö esimerkiksi ihottuma pahalta vai ei. Ja kun on vielä tämä välimatkakin: Tampereelta ajaa Turkuun pari tuntia, mikä ei toki ole ihan hirveästi, mutta pelottavan paljon siihen nähden että Tampereella pääsen hoitoon kymmenessä minuutissa.
No, ehkä kaikki menee ihan hyvin eikä mitään äkkilähtöjä tarvita. Täällä Turussahan tulen joka tapauksessa ramppaamaan aluksi viikottain, mutta on paljon mukavampaa jos se on ennalta sovittua. Ylipäätään tämä pohdinta liittynee enemmänkin mun neuroottiseen luonteeseeni kuin varsinaisesti itse syöpään... Voisinkohan mä saada jonkun aivosiirteen? Kelakin juuri myönsi mulle lääkkeiden erityiskorvattavuuden koodilla "elinsiirron jälkitila", joten ei tulisi niillekään siellä mitään ekstravaivaa asiasta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Sairaalasta kotiutuminen on myös pelottavaa. Mulla meni ensimmäinen ilta kotona itkiessä kun oli niin turvaton olo.
VastaaPoistaVeikkaan että itsekin tuun olemaan vähintäänkin pöllämystynyt, ehkä jopa vähän ahdistunut. Kolmessa viikossa tottuu niin hyvin sairaalan rutiineihin ettei äkkiseltään oikein tiedä miten kotona ollaan.
Poista"Kuulostaapas" hyvältä tilanteesi!
VastaaPoistaTuo aivosiirreidea olisi laajemminkin aiheellista, eivät taitane antaa mahdollisuutta pään uudelleenorganisointiin, kenellekään.
Levollista unta ja huomenna taas voimistuvaa oloa!
Kiitos!
PoistaMuutaman päivän nettipimennon (vielä sellaiseenkin voi näemmä joutua) jälkeen täällähän on tapahtunut selvää piristymistä. Ihania uutisia!
VastaaPoistaNopeastihan ne sieltä näyttävät kotiuttavan, tuskin kuitenkaan ennen kuin olet itsekin valmis lähtöön. Kuulostaa hyvältä että tenttaat hoitajia vielä siellä ennen lähtöäsi :)
Yhtä hyviä päiviä jatkossa, täällä seuraillaan kuulumisia
Aya
Tuskin mua tosiaan täältä pihalle potkaistaan ennen kuin mulla itellänikin on semmoinen olo että pärjään kotona. Mutta kyllähän se tunne tässä päivä päivältä vahvistuu. :)
Poista> ei tulisi niillekään siellä mitään
VastaaPoista> ekstravaivaa asiasta.
:)
Mahtavia uutisia!
Itse en ole ollut kuin lyhyitä aikoja sairaalassa, mut muistan tunteen, et sairaalan ulkopuolinen maailma tuntuu olevan täynnä pöpöjä ym.
Mutta tosiaan: olen iloinen kuulumisistasi!
Olivia
Kuulostaapa kivalta sana kotiin.(kauanko olet ollut sairaalassa nyt?)Hyvää jatkoa.Halauksia.
VastaaPoistaKohta tulee kolme viikkoa täyteen. Niin paljon kuin olen sairaalassa ollutkin, niin tää lienee pisin aika yhteen menoon.
PoistaLoistavaa, että kaikki menee valoisampaan suuntaan. Koska olet poikani ikäinen, äidinvaistoni taas heräsivät. Onhan sinulla siellä kotona terveellistä ja sinulle maistuvaa ruokaa. Saathan jostain apua käytännön asioihin jos sitä tarvitset, ettet rasittaisi itseäsi liikaa. Onneksi sinulla on viikottaiset tapaamiset, näin ymmärsin.
VastaaPoistaEdelleen lisää hyviä uutisia, kiitos :). Venla
Kyllä musta huolta pidetään. :) Kauppalapun tosin joudun kirjoittamaan ja ruuan tekemään pääosin itse, mutta kotoa mun ei tarvitse poistua jos en itse niin halua. Apua siis löytyy kyllä, suurempi ongelma lienee se että maltanko ottaa sitä vastaan kun niin kovasti haluaisin pystyä tekemään kaiken itse...
Poista