Ehkä se on tämä vuodenvaihde. Päivä on jo pidentynyt selvästi, kevättä kohti ollaan menossa. Kevättä ja toipumista. Mulle kasvaa taas hiukset, jaksan käydä yksin kaupassa, kaikki energia ei mene seuraavan kuurin murehtimiseen. Toki tämä siirto aiheuttaa omat mutkansa matkaan, mutta tuntuu hyvältä ajatella, että kyse on sitten jo toipumisesta, ei enää varsinaisesti sairastamisesta. Hitaasti (mutta tahdon uskoa että varmasti) musta tulee terve jälleen.
Osaltaan mielialaan on tänään vaikuttanut myös kaunis ilma - ja aivan järjettömän kaunis auringonlasku. Kyllä pakkanen tekee ihmeitä.
