Olen ollut täällä nyt viikon verran. Kylläpä aika rientää. Jos oletusarvo on se että olen täällä neljä viikkoa, niin sittenhän tässä on jo neljäsosa takana. Ihan hyvin sinnitelty, toistaiseksi.
Alun kanyyliongelmien jälkeen kaikki on sujunut ihan hyvin. Tänään sekä lääkäri että yksi hoitaja totesivat, että tämä ATG on selvästi raskain osa esilääkitystä - ja mitä mulle on siitä tullut, vähän hytinää ja pieni päänsärky. Kehtaako moisia edes ääneen sanoa? Toisaalta sain kyllä myös tietää, että hoito on sitä rankempi mitä paremmassa kunnossa vastustuskyky on. Mua on hoidettu niin paljon, että selviän aika vähällä. Kerrankin jotain hyötyä siitä että olen näin rampa. Ei pahemmin mitkään immunologiset myrskyt enää vaikuta. (Vaikuttaako sitten ylipäätään tämä hoitokaan? Hmm... Tai oikeastaan samapa se, kun ei tässä nyt muitakaan vaihtoehtoja enää pahemmin ole.)