sunnuntai, 15. tammikuuta 2012
Päivä 2
Vointi ja jaksaminen ovat selvästi laskusuunnassa. Kuumetta oli aamulla yli 38 astetta, ja ajatus sängystä nousemisesta tuntui harvinaisen vastenmieliseltä. Nyt olen ollut hetken aikaa tolpillani paratabsin voimalla, mutta eiköhän tästä vielä aika pitkälti torkkupäivä tule. Ehkä sitä vaan pitää asennoitua niin että levon voimalla mennään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voi harmi. Oliko tuo odotettavissakin? Toivottavasti vointi tulee pian paremmaksi!
VastaaPoistaIhan oli odotettavissa. Tämmöistä se on kun solut on nollassa. Kaipa mä edelleen ihan kohtuullisesti jakselen, kontrasti vaan on aika suuri siihen reippauteen nähden mitä tässä ylipäätään on ollut.
PoistaVoimia, lepää ja lataa :)
VastaaPoistaR
Vaikka operaatio oli tapahtumana pieni, niin hurjan suuresta operaatiostahan siinä on kysymys.
VastaaPoistaPaljon voimia antavaa lepoa ja ajan kanssa parantuvaa oloa!
Jaksa! ♥
VastaaPoistaTänään on se päivä,
VastaaPoistajolloin saamme uskoa,
että huominen on toivoa täynnä:)
Voimia ja parantuvaa oloa.Venla
Voimia, parempaa huomista!
VastaaPoistaTäytyy vielä piristykseksi (?) kertoa, että seurailen säännöllisesti muutamaa blogia. Omaa en ole saanut perustetuksi, mutta voi olla että senkin aika vielä jonakin päivänä tulee. Nyt tuntuu ettei aika riitä.
Siis takaisin varsinaiseen asiaan: jo muutamana päivänä olen huomannut, että jätän tarkoituksella tämän sinun blogisi viimeiseksi luettavaksi - helmeksi pohjalle.
Harmi että uutiset olivat tänään tällaisia, sydämestäni toivon että jo huomenna tai muutaman päivän päästä jaksaisit jo paremmin.
Aya