perjantai 28. lokakuuta 2011

Yksi pieni trombosyytti marssi näin

Eilisissä verikokeissa paljastui, että mun trombosyyttiarvoni oli tasan yksi. Tähänastinen henkilökohtainen pohjalukemani on ollut kolme, ja lääkärikin naureskeli ja sanoi ettei muista koskaan sentään nollaa nähneensä. Vertailun vuoksi mainittakoon, että normaalin raja-arvot ovat 150-360, ja tankkausta tarvitaan kun arvo laskee alle kahdenkymmenen.

Sain siis tankkauksen, ja lääkäri oli jo kovasti kotiuttamassa mua. Olo oli kuitenkin viluinen ja vähän kipeä, ja topakka hoitajatäti puoliksi pakotti mut jäämään yöksi tarkkailuun. Loppujen lopuksi päätös oli oikein hyvä, vaikkei illan ja yön aikana mitään ihmeellistä tapahtunutkaan. En ehkä olisi halunnut ottaa sitä riskiä että joudun bumerangina takaisin kun yritän olla liian reipas liian aikaisin.

Tulehdusarvo oli eilen vähän koholla, ja tänään suunnilleen samoissa. Lisäksi ilahduttavaa oli, että valkosoluarvo oli jo nousussa! Kolme päivää etuajassa, kiitos oi kevennetty kuuri. Antibioottien ja heräilevän luuytimeni turvin uskalsin sitten tänään kotiutua.

Kaikin puolin vaikuttaa siis siltä että tämä kuuri on hiljalleen oikeasti selätetty. Jee!