Olen mennyt vähän yli voimieni. Tai no aika paljonkin. Eikä siihen tarvittu kuin yksi kauppareissu.
Haluaisin ajatella, että kun meneillään on ns. hyvä viikko, on kaikki lähes normaalia, ja että jaksan arkisia asioita siinä missä muutkin. Kirjoittelen listoja asioista jotka pitäisi hoitaa, ja tunnen itseni vähän huonoksi kun en jaksakaan. Nytkin olisi vaikka mitä tiskausta ja imurointia ja pyykinpesua mitä voisin - ja itse asiassa myös haluaisin - tehdä. Tämänpäiväinen totaaliuupuminen kuitenkin osoitti ettei pidä kuvitella itsestään liikoja. Minä olen ihan oikeasti sairas.
Tokihan tässä on vielä infektiosta toipuminen kesken. Ensi viikolla jaksan varmasti jo paljon paremmin (luojan kiitos että hoitoväli on nyt sen neljä viikkoa). Mutta hitto, ei se oikeasti tarkoita sitä että pitäisi suorittaa laatimiaan tehtävälistoja läpi. Oikeasti pitäisi vaan nukkua ja syödä mahdollisimman hyvin, että jaksaisi seuraavankin kuurin.
Tämänaamuisista verikokeista ei ole kuulunut mitään, joten oletan ettei huomenna tarvitse lähteä mihinkään. Lupaan olla poistumatta kotoa, ja olla muutenkin tekemättä mitään sen kummempaa. Taidan nimittäin ihan oikeasti tarvita totaalisen lepopäivän.