Parin päivän sulattelun jälkeen sanoisin että kyllä tämä tästä.
Sinänsähän tilanne on aikalailla hanurista, mutta koska sille ei mitään mahda, lienee parasta vain sopeutua. Ja onhan tässä vielä melkein kaksi viikkoa aikaa elää jotakuinkin normaalia elämää - ja voitte olla varmoja että käytän ajan sangen tarkkaan hyödykseni. Osittain siksi että erinäisiä asioita nyt vaan pitää saada aikaan, osittain siksi että saisin pidettyä ajatukset poissa syöpäasioista mahdollisimman tehokkaasti. Murehtiminen on mun helmasynti, eikä se tässä tilanteessa tosiaan auta yhtään mitään. Parempi siis systemaattisesti täyttää pää kaikella muulla.
PS. Hyvää juhannusta kaikille!
torstai 23. kesäkuuta 2011
maanantai 20. kesäkuuta 2011
Kesän huvituksia
Kaksi viikkoa. Sitten alkaa jälleen kerran sytostaattihoito.
Tällä kertaa mennään tosin vähän normaalista poikkeavalla kaavalla. Myrkky-yhdistelmä on sama kuin vuosi sitten, mutta kuureja annetaan mahdollisesti ehkä vain kaksi, riippuen siitä kuinka hyvä vaste niistä saadaan. Alkusyksystä olisi sitten tarkoitus (lopulta) mennä sinne Turkuun saamaan lisäksi vähän kantasoluhoitoa. Jouluun mennessä kaiken pitäisi olla jo ohi.
En halua kuulostaa pessimistiltä, mutta joudun silti sanomaan tämän: en oikeasti luota kovinkaan paljoa siihen että tämäkään mut lopullisesti parantaisi. (Tosin jos ei tämä, niin tuskin sitten mikään, mutta sitä en halua ajatella juuri nyt.) En silti halua jäädä jossittelemaan, joten parastahan tämäkin on katsoa läpi. Tässä vaiheessa ei enää ole hirveästi hävittävää.
Heinäkuun viides päivä menen siis osastolle. Sytojen lisäksi ohjelmaan kuuluu hauska seuraleikki "luuydinnäytteen otto" sekä haastetehtävä "miten saada Iidalle kanyyli". Uutta porttia mulle ei nimittäin ainakaan heti alkuun laiteta (vaikka vanha siis on sökö), koska se jouduttaisiin laittamaan jonnekin alavatsan seutuville, missä se ymmärrettävästi hankaloittaisi liikkumista ja olisi muutenkin harvinaisen epämukava. Toteutamme siis elävän tilataideteoksen, työnimenä "neulatyyny". Liput 5 euroa, sairaalavaatteilla ilmaiseksi.
Tällä kertaa mennään tosin vähän normaalista poikkeavalla kaavalla. Myrkky-yhdistelmä on sama kuin vuosi sitten, mutta kuureja annetaan mahdollisesti ehkä vain kaksi, riippuen siitä kuinka hyvä vaste niistä saadaan. Alkusyksystä olisi sitten tarkoitus (lopulta) mennä sinne Turkuun saamaan lisäksi vähän kantasoluhoitoa. Jouluun mennessä kaiken pitäisi olla jo ohi.
En halua kuulostaa pessimistiltä, mutta joudun silti sanomaan tämän: en oikeasti luota kovinkaan paljoa siihen että tämäkään mut lopullisesti parantaisi. (Tosin jos ei tämä, niin tuskin sitten mikään, mutta sitä en halua ajatella juuri nyt.) En silti halua jäädä jossittelemaan, joten parastahan tämäkin on katsoa läpi. Tässä vaiheessa ei enää ole hirveästi hävittävää.
Heinäkuun viides päivä menen siis osastolle. Sytojen lisäksi ohjelmaan kuuluu hauska seuraleikki "luuydinnäytteen otto" sekä haastetehtävä "miten saada Iidalle kanyyli". Uutta porttia mulle ei nimittäin ainakaan heti alkuun laiteta (vaikka vanha siis on sökö), koska se jouduttaisiin laittamaan jonnekin alavatsan seutuville, missä se ymmärrettävästi hankaloittaisi liikkumista ja olisi muutenkin harvinaisen epämukava. Toteutamme siis elävän tilataideteoksen, työnimenä "neulatyyny". Liput 5 euroa, sairaalavaatteilla ilmaiseksi.
keskiviikko 15. kesäkuuta 2011
Haavalla sentään menee hyvin
En enää juurikaan tarvitse kipulääkkeitä. Pystyn nauramaan ja yskimään suht ongelmitta, ainoastaan aivastaminen viiltää ikävästi leikkaushaavassa. Pystyn jopa nukkumaan leikatulla kyljellä, vaikka sängystä ylös pääseminen onkin vielä vähän kankeaa.
Eilen sain vihdoin aikaiseksi tehdä sairauspäivärahahakemuksen. Soitin myös kesätyöpaikkaani ja ilmoitin että tilalleni kannattaa alkaa etsiä uutta työntekijää. Tänään on maha ollut sekaisin (villi veikkaukseni on että kymmenen päivän burana-kuurilla saattaisi olla vaikutusta asiaan) ja mieli - osittain kehnon olonkin takia - vähän maassa. Musta tuntuu että mun reippausvarannot on aika lopussa, siitäkin huolimatta etten varmaan ikinä ole saanut osakseni näin paljon huolehtimista ja myötäeloa kuin mitä nyt.
Maanantaina menen lääkäriin kuulemaan jatkohoitosuunnitelmista. Silloin sitten selviää meneekö tän kesän suunnitelmat pahasti vai tosi pahasti pieleen. Huoh.
Eilen sain vihdoin aikaiseksi tehdä sairauspäivärahahakemuksen. Soitin myös kesätyöpaikkaani ja ilmoitin että tilalleni kannattaa alkaa etsiä uutta työntekijää. Tänään on maha ollut sekaisin (villi veikkaukseni on että kymmenen päivän burana-kuurilla saattaisi olla vaikutusta asiaan) ja mieli - osittain kehnon olonkin takia - vähän maassa. Musta tuntuu että mun reippausvarannot on aika lopussa, siitäkin huolimatta etten varmaan ikinä ole saanut osakseni näin paljon huolehtimista ja myötäeloa kuin mitä nyt.
Maanantaina menen lääkäriin kuulemaan jatkohoitosuunnitelmista. Silloin sitten selviää meneekö tän kesän suunnitelmat pahasti vai tosi pahasti pieleen. Huoh.
perjantai 10. kesäkuuta 2011
Lymfoomahan se siellä
Kävin tänään leikkauksen jälkitarkastuksessa. Toipuminen on kaikin puolin mennyt odotetusti, mikä tietysti on hyvä juttu. Lääkäri tiesi kuitenkin kertoa myös että koepalasta oli löytynyt tautia.
Miksi se tuntuu niin raskaalta vaikka pidin sitä jo ennalta kaikkein todennäköisimpänä vaihtoehtona?
Miksi se tuntuu niin raskaalta vaikka pidin sitä jo ennalta kaikkein todennäköisimpänä vaihtoehtona?
maanantai 6. kesäkuuta 2011
Viikko sinne tai tänne
Olin siis yhteensä viikon sairaalassa. Ennakkoon olin jotakuinkin kauhuissani kaikesta, koska mullehan tosiaan oli neljä vuotta sitten tehty vastaava leikkaus, joka meni pieleen suunnilleen kaikilla mahdollisilla tavoilla (tuli komplikaatioita, kipulääkitys ei toiminut jne.). Osasto oli jälleen sama, ja sen ovella oli kieltämättä vähän sellainen olo kuin olisi helvetin porteille joutunut (en tosin voi väittää että siitä olisi mitään sen kummempaa kokemusta).
Tällä kertaa kaikki meni kuitenkin ihan hyvin. Tiistaiaamuna mut leikattiin, ja keskiviikkona suhasin jo rollaattorin kanssa pitkin osaston käytävää. Alun perin oli puhe että olisin päässyt jo perjantaina kotiin, mutta tarvitsin siinä vaiheessa vielä sen verran kovaa kipulääkitystä, että tuntui itsestäkin parhaalta jäädä vielä pariksi päiväksi osastolle.
Nyt ainoat hankaluudet ovat sängystä ylös pääseminen (haluan kotiin samanlaisen moottoroidun sängyn niin kuin sairaalassa!), ja jossain määrin tietysti myös puhuminen, hengittäminen ja liikkuminen. Pelkoihin nähden kaikki on kuitenkin oikein hyvin: esimerkiksi tässä koneella istuessa mikään ei juuri muistuta siitä että vajaa viikko sitten multa on avattu kylki.
No, nyt jään sitten enää odottamaan tuloksia koepalasta. Olen melko varma että samaa vanhaa tautia se on, mutta jostain syystä se ei nyt ihan hirveästi jaksa masentaa. Tämä koepalan otto oli tällä kertaa se suurin peikko, ja siitä on nyt jotakuinkin selvitty. Ja hei on kesä!
Tällä kertaa kaikki meni kuitenkin ihan hyvin. Tiistaiaamuna mut leikattiin, ja keskiviikkona suhasin jo rollaattorin kanssa pitkin osaston käytävää. Alun perin oli puhe että olisin päässyt jo perjantaina kotiin, mutta tarvitsin siinä vaiheessa vielä sen verran kovaa kipulääkitystä, että tuntui itsestäkin parhaalta jäädä vielä pariksi päiväksi osastolle.
Nyt ainoat hankaluudet ovat sängystä ylös pääseminen (haluan kotiin samanlaisen moottoroidun sängyn niin kuin sairaalassa!), ja jossain määrin tietysti myös puhuminen, hengittäminen ja liikkuminen. Pelkoihin nähden kaikki on kuitenkin oikein hyvin: esimerkiksi tässä koneella istuessa mikään ei juuri muistuta siitä että vajaa viikko sitten multa on avattu kylki.
No, nyt jään sitten enää odottamaan tuloksia koepalasta. Olen melko varma että samaa vanhaa tautia se on, mutta jostain syystä se ei nyt ihan hirveästi jaksa masentaa. Tämä koepalan otto oli tällä kertaa se suurin peikko, ja siitä on nyt jotakuinkin selvitty. Ja hei on kesä!
sunnuntai 5. kesäkuuta 2011
Keuhkoon pistää
...mutta ei se mitään. Oon kotona, leikkaus meni niin kuin oli suunniteltukin, kivut on hallinnassa. Olen myös aika väsynyt (ja todella täynnä suklaakakkua), joten säästän pidemmän raportin huomiselle. Nyt siis vaan tiedoksi että kaikki on reilassa. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)