maanantai 21. helmikuuta 2011

Lääkärissä, osa 3965

Tänään kävin siis juttelemassa mukavia syöpälääkärille. Veriarvot oli kuulemma oikein hyvät, eikä missään ollut muutenkaan mitään moitittavaa. Kantasoluasia tosin otettiin nyt esille, mutta sanoin suoraan etten halua. Lääkäri ymmärsi sen täysin, ja sanoi jopa että se saattaa olla ihan viisas päätös. Riskit kuitenkin on isot eikä takuita paranemisesta ole. Niinpä jatkan nyt elelyäni kaikessa rauhassa toukokuulle asti, jolloin olisi seuraava kontrolli. Silloin otetaan kuviakin, joten saattaa olla että jännitän sitä hiukkasen enemmän kuin tätä käyntiä... Toisaalta mitäs jännitettävää tässä olis, mähän olen terve. Lopullisesti. Ni.

Ai niin, selkä tuntuu taas selvästi paremmalta kuin loppuviikosta. Alan oikeasti uskoa siihen että reagoin stressiin selän väsähtämisellä. Joillakin on stressivatsa, mutta mullapa on stressiselkä!

perjantai 18. helmikuuta 2011

Sydän paikallaan

Sydämen ultraääni oli siis tänään. Kaikki vaikutti olevan kunnossa: sydänpussissa ollut neste oli hävinnyt, eikä mitään poikkeavaa havaittu. Paitsi joku marginaalinen liikehäiriö joka kuulemma ei vaikuta sydämen toimintaan eikä vaadi seurantaa.

Kävin myös verikokeissa maanantaita varten. Kokeen otto sujui ilman ongelmia. Alkaa oikeasti tuntua siltä että olen enää vain seurannassa, en akuutisti sairas.

torstai 17. helmikuuta 2011

Murehtijan kivut

Huomenna olisi sydämen ultraääni. Rutiinikontrolli, kun siellä oli jotain nestettä näkynyt. Maanantaina puolestaan olisi syöpälääkäri, jonka pointti on kai lähinnä tsekata veriarvot ja yleiskunto. Mitään kuviakaan ei oteta. Todennäköisesti lääkäri toivottaa hyvää kevättä, tervetuloa uudestaan toukokuussa.

Perushommia, joita en ole edes ajatellut stressaavani. Näköjään kuitenkin jossain mieleni sopukoissa nuo aiheuttavat ahdistusta - ja päättelen tämän siitä että mun selkä on taas ollut kipeä.

Pitkästä aikaa. Ei se särje, eikä mene jumiin, mutta se väsyy. Alkuvuosi on mennyt mielialan yms. asioiden suhteen todella hyvin, ja selkäkin on vastaavasti ollut todella hyvässä kunnossa. Syksyllä taas oli (lähinnä kai pimeyden) takia mieli hiukan matalammalla, ja selkäkin vihoitteli. Muistan jostain lukeneeni että asioiden liiallinen murehtiminen voi ilmetä selkäkipuina - ja tähän tilanteeseen se ainakin sopisi kuin nenä päähän. Saa nähdä helpottavatko kivut jahka tämä lääkärisuma on ohi. Toivottavasti. Olin nimittäin ehtinyt jo unohtaa kuinka inhaa tämä on.