Tänään kävin siis juttelemassa mukavia syöpälääkärille. Veriarvot oli kuulemma oikein hyvät, eikä missään ollut muutenkaan mitään moitittavaa. Kantasoluasia tosin otettiin nyt esille, mutta sanoin suoraan etten halua. Lääkäri ymmärsi sen täysin, ja sanoi jopa että se saattaa olla ihan viisas päätös. Riskit kuitenkin on isot eikä takuita paranemisesta ole. Niinpä jatkan nyt elelyäni kaikessa rauhassa toukokuulle asti, jolloin olisi seuraava kontrolli. Silloin otetaan kuviakin, joten saattaa olla että jännitän sitä hiukkasen enemmän kuin tätä käyntiä... Toisaalta mitäs jännitettävää tässä olis, mähän olen terve. Lopullisesti. Ni.
Ai niin, selkä tuntuu taas selvästi paremmalta kuin loppuviikosta. Alan oikeasti uskoa siihen että reagoin stressiin selän väsähtämisellä. Joillakin on stressivatsa, mutta mullapa on stressiselkä!