Huomenna olisi sydämen ultraääni. Rutiinikontrolli, kun siellä oli jotain nestettä näkynyt. Maanantaina puolestaan olisi syöpälääkäri, jonka pointti on kai lähinnä tsekata veriarvot ja yleiskunto. Mitään kuviakaan ei oteta. Todennäköisesti lääkäri toivottaa hyvää kevättä, tervetuloa uudestaan toukokuussa.
Perushommia, joita en ole edes ajatellut stressaavani. Näköjään kuitenkin jossain mieleni sopukoissa nuo aiheuttavat ahdistusta - ja päättelen tämän siitä että mun selkä on taas ollut kipeä.
Pitkästä aikaa. Ei se särje, eikä mene jumiin, mutta se väsyy. Alkuvuosi on mennyt mielialan yms. asioiden suhteen todella hyvin, ja selkäkin on vastaavasti ollut todella hyvässä kunnossa. Syksyllä taas oli (lähinnä kai pimeyden) takia mieli hiukan matalammalla, ja selkäkin vihoitteli. Muistan jostain lukeneeni että asioiden liiallinen murehtiminen voi ilmetä selkäkipuina - ja tähän tilanteeseen se ainakin sopisi kuin nenä päähän. Saa nähdä helpottavatko kivut jahka tämä lääkärisuma on ohi. Toivottavasti. Olin nimittäin ehtinyt jo unohtaa kuinka inhaa tämä on.