No en ole tarvinnut kaksia päiväunia, enkä yksiäkään! Sen sijaan olen ihan itse tehnyt ruokaa (tai siis seisonut hellan ääressä katsomassa kun puuro kiehuu) ja ollut tolpillani koko päivän (tai siis istunut sohvalla, mutta joka tapauksessa). Tällainen olo on yleensä silloin kun sytoista on kulunut jo useampi päivä, ei tosiaankaan vielä ensimmäisenä kokonaisena kotipäivänä. Itse asiassa tämä ei ole ollut lainkaan hassumpaa. Mielialakin on ollut aika korkealla, joten kaipa tähän voisi suhtautua niin kuin flunssaan. Tai krapulaan, kun kuitenkin on ollut vähän kehno olo. Sekin on onneksi pysynyt aisoissa kun on muistanut syödä säännöllisesti.
Tuntuu kyllä että olen ihan eri tavalla elossa kuin normisytojen jälkeen. En voi sanoa että olo olisi missään määrin terve tai normaali, mutta siihen nähden mitä se yleensä on... Ei voi kuin olla onnellinen. Kohta nukkumaan ja kohti (vieläkin parempaa?) huomista. Taitaakin olla ensimmäinen kerta näissä sytokuurin jälkimainingeissa kun oikeasti odotan seuraavaa päivää. Toisaalta, mitä odotettavaa on jatkuvassa nukkumisessa ja heikotuksessa... Nyt on sentään ihan realistisia toiveita kohtalaisen hyvästä päivästä. (Kuulostaa siltä että tyydyn vähään, mutta vertailukohtahan se tämänkin asian määrää. Kunpa sen jaksaisi aina terveenäkin muistaa.)