Niinhän siinä sitten kävi että ottivat mut torstaina sisään osastolle. Veriarvot olivat aika kehnot, paitsi hemoglobiini joka oli 88. Tässä tapauksessa - ja etenkin mun toissapäiväiseen vointiin nähden - se on oikein hyvä arvo. Ei hajuakaan miksi olo oli niin heikko. Sain kuitenkin punasoluja (kirjoitin aluksi vahingossa että punasuloja :D), ja eilen olo olikin jo siltä osin paljon parempi. Ota näistä nyt sitten selvää.
Varsinainen syy osastolle jäämiseen oli kuitenkin tulehdusarvo, joka kuumeettomuudesta huolimatta oli 35. Ja nousihan se kuumekin sieltä lopulta, vaikka antibiootit heti aloitettiinkin. Lääkäri kuitenkin lupasi että jos kuume saadaan laskemaan ja pysymään pois ja CRP laskusuuntaan tai edes tasaantumaan, pääsen kotiin.
No, nyt olen kotona, mutta silleen leikisti, toinen jalka sairaalassa vielä. Kuume rupesi aika nopeasti pysymään poissa, mutta tulehdusarvo jatkoi nousua, tosin hidasta. Tänä aamuna se oli 54. Virallisesti mua ei voitu kotiuttaa koska suonensisäistä antibioottia ei voida noissa lukemissa vielä lopettaa, mutta pääsin sentään kotilomalle kun vointi muuten oli ihan hyvä. Jotta totuus ei kuitenkaan pääsisi unohtumaan, on mulla edelleen neula kiinni portissa... Ei tuota oikeasti juuri mitenkään huomaa, sen verran hyvin se on sinne teipattu. Ja ihan hyvä että se on siellä muistutuksena, enpähän ainakaan rupea riehumaan turhia.
Huomenna siis menen osastolle takaisin, saan antibioottitiputuksen, ja samalla tsekataan verikokeet. Valkosolut oli tosin kääntyneet jo nousuun, joten eiköhän huomenissa se CRP:kin ole jo laskussa, eikä lisää lomapäiviä tarvita (eli siis pääsen ehkä jo huomenna ihan oikeasti kotiin). Vaikka onhan tää lomailukin ihan mukavaa.