Sanovat että portaidennousu on hyvää liikuntaa, mutta täytyy todeta että kyllä se laskeutuminenkin ihan työstä käy.
On ollut sen verran kurja ilma että ulkoilun sijasta lähdin vähän jumppaamaan jalkojani tuonne rappukäytävään. Portaat alas, hissillä takaisin ylös, portaat taas alas. Kolme kertaa kuusi kerrosta. Viimeisellä kiekalla jalat tärisivät jo aikalailla.
Oikeastaan tämä lähti siitä, kun netistä luin että heikot jalkalihakset saattavat aiheuttaa turvotusongelmia. Yleensä kartan netin avulla tehtyjä itsediagnooseja kuin ruttoa, mutta tässä tapauksessa annoin pienen toivonkipinän herätä sisälläni. Sitä paitsi mun jalat kaipaa joka tapauksessa vahvistusta, joten ei se portaissa ravaaminen missään tapauksessa hukkaan mene.
Viime päivät on olleet aika tylsiä. Voinnissa ei ole tapahtunut muutosta suntaan eikä toiseen, ja muutenkin kaikki on aamusta iltaan ihan samanlaista. Haluaisin jaksaa innostua jostain, mutta jotenkin en taas kykene muuhun kuin möllöttämään tyhmänä sohvalla. Okei, jalat on kipeät ja syöminen yhtä tappelua, eli ei sinänsä ihme ettei puhtia oikein ole. En vaan ole yhtään vakuuttunut että sitä olisi yhtään enempää vaikka söisin kuin hevonen ja jalat olisivat kuin nuorella gasellilla. Mielen tylsyyttä tämä ennen kaikkea on. Olispa olemassa joku ihmislaturi, jolla voisin kytkeä itseni yöksi pistorasiaan ja herätä aamulla akut ladattuna ja täynnä virtaa. Olisi vähän helpompi kestää näitä fyysisiäkin rajoitteita.