sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Astetta jännempi sunnuntai-ilta

Tämä päivä alkoi niin kuin kaikki muutkin päivät: pienellä heikotuksella ja huonolla ruokahalulla, mutta periaatteessa ihan hyvin. Yleensä aamujumitus helpottaa jossakin vaiheessa ainakin osittain, mutta tänään vointi tuntui menevän huonompaan suuntaan sitä mukaa kun päivä eteni. Iltapäivällä alkoi kuume nousta, ja kun se lopulta pompahti päälle 38 asteen, oli edessä soitto Turkuun.

Käskivät ensiapuun - onneksi tänne Tampereelle - ja minähän lähdin. Mieliala oli reilusti pakkasen puolella, ja elämä tuntui kaikkinensa aika kurjalta. Kestän näköjään sairastamista tasan niin kauan kun se pysyy jonkinlaisessa kontrollissa, mutta heti kun iskee jotain odottamatonta, olen valmis heittämään hanskat tiskiin. Psyyke on näemmä aika kovilla, vaikka yleisesti ottaen suht hyvillä mielin olenkin.

Ensiavussa otettiin veri- ja virtsanäytteet sekä keuhkokuva. Ja kuinkas kävikään: missään ei näkynyt kerrassaan yhtikäs mitään mikä olisi selittänyt tämän kuumeen, ja koska huomiselle oli joka tapauksessa ohjelmoitu iso läjä verikokeita Turkua varten, uskalsi lääkäri päästää mut yöksi kotiin. Mainio päätös. Olo on edelleen vähän kuumeinen, mutta ei lainkaan niin kurja ettenkö ihan hyvin pärjäisi kotonakin - varsinkin kun nyt erikseen varmistettiin ettei solutasollakaan mitään hälyttävää näy.

Painun siis pikapuoliin nukkumaan jaksaakseni taas huomenna lähteä sairaalaan. Vähän meni taas ramppaamiseksi, mutta mieluummin näin kuin pitkä yksinäinen yö osastolla.