Lainaan itseäni edellisestä postauksesta:
"Mutta seuraavat kolme päivää saan olla ihan rauhassa."
Juu vaan. Juuri tuli soitto Turusta, että sairaalaan pitäisi lähteä. Ei tosin Turkuun, vaan ihan tänne Tampereelle, eikä kyse ole mistään sen vakavammasta kuin matalasta fosforitasosta. Se vaan on sellainen ongelma, jota ei voi korjata kuin hemmetin pitkällä tiputuksella (mitään fosforipillereitä ei siis ole olemassa), joita pitää antaa useampana päivänä peräkkäin. Mulla menee siis viikonloppu sairaalassa tylsistyessä. Olisin mieluummin tylsistynyt kotona, mutta ei auta. Yöksi sentään pääsen pois.
Tuo fosforitaso oli mulla matala jo Turussa ollessa, ja siellä sainkin jatkuvasti noita tiputuksia. Tilanne korjaantui hetkeksi, mutta nyt ollaan kuulemma taas jo suorastaan vaarallisen matalalla. Tai siis sillä lailla vaarallisen, että tilanteeseen on puututtava, mutta että mitään sen kummempaa syytä huoleen ei ole. Lähinnä tämä onkin ärsyttävää.
(Toisaalta, aina kun joku hoitotoimenpide tuntuu ärsyttävältä, tarkoittaa se sitä että koen olevani niin hyvässä kunnossa etten mitään hoitoa edes tarvitsisi. Vastaavasti tylsyys tarkoittaa sitä että olisi parempaakin tekemistä, toisin kuin silloin kun on oikeasti kipeä. Niin että loppujen lopuksi pitäisi kai olla ihan tyytyväinen.)