maanantai 13. helmikuuta 2012

Hoikentavat peilit

Kävin verikokeissa sairaalalla, ja totesin että kaikki siellä olevat peilit saavat ihmisen näyttämään kummallisen laihalta.

Sitten tajusin että vika ei ehkä sittenkään ole peileissä vaan ihmisessä itsessään...

On mulla kotonakin peilejä. Eteisessä on kokovartalopeili, samoin makuuhuoneessa. Kummassakin vallitsee jatkuva miellyttävä hämäryys, joten peilikuvasta pystyy yleensä päättelemään lähinnä sen ettei ole yllättäen muuttunut vampyyriksi. Kotivaatetukseni koostuu yli-isoista lumpuista, joiden sisään on helppo piilottaa jenkkakahvat - tai niiden olemattomuus. Käyn säännöllisesti puntarilla, joten olen kyllä ollut tietoinen siitä että paino on tullut reippaasti alaspäin, mutta jollain tapaa en silti ole kunnolla sisäistänyt sitä - ennen kuin tänään, sairaalan kirkkaissa valoissa, ihmismäiset vaatteet päälläni.

Olen kuihtunut aika olemattomaksi.

No, olen edelleen nippa nappa normaalipainoinen, eli sikäli syytä huoleen ei ole. En näytä nälkiintyneeltä tai luurankomaisen laihalta, mutten toisaalta myöskään terveellä tavalla hoikalta. Jalat ovat ohuet rimpat ja takapuoli kadonnut käytännössä olemattomiin. Kovalla tuolilla istuminen on inhottavaa, samoin kovaan selkänojaan nojaaminen. Kyljellä nukkuessa polvet kolisevat ikävästi toisiaan vasten. Välillä tuntuu että olen pelkkää luuta koko akka.

Nelisen vuotta sitten (pienen lomareissupöhötyksen kanssa) painoin 25 kiloa enemmän kuin nyt. Se tuntuu valtavan isolta lukemalta, varsinkin kun en tuolloinkaan ollut kuin lievästi ylipainoinen. On tosin myönnettävä että tykkään tästä hoikasta olomuodosta enemmän, mutta jokunen kilo saisi silti tulla lisää. Luotan siihen että asia korjaantuu hiljalleen tässä kevään mittaan. Terveellä kropalla on yleensä taipumus hakeutua siihen painoon missä sen on hyvä olla, ainakin jos ruokavalio on kohdillaan. Mulla se on tämän ruokahaluttomuuden takia vielä vähän hakusessa, mutta jos vanhat merkit paikkansa pitävät, kääntyy tilanne vielä kokonaan ylösalaisin. Syksyllä varmaan kirjoitan tänne nurinaa yhtäkkiä putkahtaneista vatsamakkaroista, heh.