Eilisilta vähän venähti, olin kotona vasta puolenyön aikoihin. Oli silti pakko tulla kotiin, kun en kaikessa fiksuudessani ollut älynnyt ottaa lääkkeitä tai edes lääkelistaa mukaan. Ja olihan se joka tapauksessa kivempi nukkua omassa sängyssä kuin sairaalassa.
Kohta lähden uudestaan osastolle, ja voipi olla että ensi yön vietänkin sitten siellä. Helpointahan se kai niin olisi. Toisaalta eilenkin tuntui aika kurjalta olla sairaalassa, joten mielialan kannalta voisi sittenkin olla parempi tulla välillä kotiin. Sairaalakiintiö on selvästi täynnä kun tällä lailla ahdistaa.
Näytän muuten vähän pingviiniltä, ainakin kävelytyylin osalta. Vasen jalka on turvotuksen takia pökkelö (tosin nyt mulla vihdoin on ne tukisukat, toivottavasti auttavat) ja oikeassa jalassa on neula ja letkunpätkä (kiinni portissa siis), joten eteneminen on väkisinkin vähän vaappumista. Mutta tuohan se ihan hauskaa lisäväriä tähän yleiseen raihnaisuuteen.