tiistai 17. tammikuuta 2012

Päivä 4

Vointi sen kun huononee: tänään päästiin siihen pisteeseen ettei mikään ruoka mene alas, joten saan nyt sitten ravintoa suoraan suoneen. Ihan helpottavaakin toisaalta, väkisin syöminen on yksi kamalimpia asioita mitä tiedän.

Edellisen postauksen kommentteihin viitaten: tietenkään minulla ei ole minkäänlaista velvollisuutta rustata päivityksiä (varsinkaan nyt kun vointi on mitä on), mutta toisaalta koen saavani tältä blogilta niin paljon nimenomaan mahtavien lukijoiden ansiosta, että haluan antaa mahdollisimman paljon myös takaisin. Minun jaksamiseni on ykkössijalla, mutta se ei poista sitä tosiasiaa että myös te olette tärkeitä. Parasta tässä hommassa on nimenomaan se vastavuoroisuus. (Lupaan silti olla ottamatta stressiä. Silloin kun kirjoitan, tapahtuu se ihan puhtaasti sekä omaksi että teidän iloksenne, ei minkään pakon edessä.)