Voinnin puolesta tämä päivä on mennyt samoilla linjoilla kuin edellisetkin. Tosin nukuin aika huonosti, liekö sitten syynä sytot vai täysikuu, kuka tietää.
Huolestus liittyy noihin mun verisuoniini. Kanyylihan siis on lasten versio, joka sekin toimii vajaateholla. Onneksi on portti - paitsi että äsken sekin rupesi osoittamaan hyytymisen merkkejä. Apuva ja ou nou! Luojan kiitos ongelma saatiin korjattua. Mulla ei tosiaan ole varaa menettää yhtäkään noista tiputuskanavista.
Hemoglobiini oli päässyt laskemaan sen verran matalaksi, että ihan kohta saan punasoluja. Ihan mukavaa, ehkä saan niistä vähän lisäpotkua. Tosin kuten lääkäri aamulla totesi: mun luuytimen toiminnalla ei enää tässä vaiheessa ole yhtikäs mitään merkitystä, perjantaista lähtien siellä jylläävät kokonaan uudet voimat.