Jos maha on liian tyhjä, sitä vääntää. Jos on just syönyt, niin silloinkin sitä vääntää. Ruokatorvea aristaa aina kun nielee. Yleisesti ottaen on aika voimaton olo.
Mutta: jos näitä sädehoidon sivuvaikutuksia ei oteta huomioon, on mulla ollut oikein mukava viikonloppu. Eilen kävin kirppiksellä, ja löysin parikin kivaa juttua: ensinnäkin nätin retrokuosisen kankaan, josta olen tänään ommellut kauppakasseja, ja toisekseen aivan äärettömän suloisen kahvipannun, jolla keitin eilen elämäni ensimmäiset pannukahvit! Tosin veden ja porojen suhde oli vähän hakusessa, joten siitä tuli aika vahvaa... Neljän maissa kahvittelin ja iltakymmeneltä vielä pörisi päässä. :D Mutta kerrankos sitä.
Maha-asioihin vielä palatakseni: pitää nyt lopun sädehoitojakson ajan pakottautua ottamaan rauhallisesti. Ei ole pakko jaksaa jos mahaan sattuu liikaa. Koulussa ei haittaa vaikka jäisi vähän jälkeen muista, kyllä ne aina kiinni saa. Bussia saa käyttää, joka paikkaan ei ole pakko kävellä. Ugh. (Nämä nyt lähinnä itselle muistutukseksi, kun kumminkin leikin taas ylireipasta ja näännytän itseni. Helvetti, kipeähän mä vielä olen. Tosin, päässä rupeaa jo olemaan melkein näkyvä sänki. :) Se ehkä näkyisi paremmin jos mun hiukset olis päättäny vaihtaa väriä, mutta näköjään olen se sama perusblondi kuin aina ennenkin.)