Kävin tänään apteekissa hakemassa vähän troppia polttelevaan vatsaani. Farmaseutti tavasi reseptiä pitkään ja joutui lopulta toteamaan ettei saanut lääkärin käsialasta selvää. Yhteistuumin selvitimme tekstin todennäköisen sisällön ja sain lääkkeeni. Olisin ollut huvittunut ellei tämä olisi ollut jo toinen kerta kun joudun saman lääkärin käsialan kanssa ongelmiin.
Siis oikeasti. Ei ole potilaan saati farmaseutin tehtävä arvailla mitä lääkäri on mahtanut kulloinkin tarkoittaa. Harvalla ihmisellä on niin huono käsiala etteikö siitä saisi selvän - jos kirjoittamiseen on siis edes vähän panostettu. Tokihan omakin käsialani on välillä aika kamalaa, varsinkin jos kirjoitan kiireessä, mutta suurin ongelma mikä siitä koituu on se etten osaa ostaa kaupasta kaikkea tarvittavaa kun en saa kauppalapustani selvää. Lääkäritkin toki saavat kirjoittaa kauppalappunsa juuri niin epäselvästi kuin haluavat, mutta kun kyse on lääkeresepteistä, pitäisi asiaan kiinnittää hieman enemmän huomiota. Olen todennut tämän aiemmin muissa yhteyksissä, mutta toteanpa nyt vielä uudestaan: jokaisen pitäisi saada paras mahdollinen hoito ilman että sitä pitää erikseen vaatia (ja se että saa apteekista oikean määrän oikeaa lääkettä on kyllä aika oleellinen osa hyvää hoitoa). Toki monet (useimmat?) saavat suunsa auki epäselvissä tilanteissa, mutta sen varaan ei hoitoa saisi koskaan laskea. Lääkäritkin ovat toki vain ihmisiä, ja ihmisille sattuu erehdyksiä, mutta kun kyse on silkasta laiskuudesta tai huolimattomuudesta (kuten mielestäni tässä reseptiasiassa on), tuntee allekirjoittanut hieman tarvetta älähtää.
Onneksi tietokonetta on alettu hyödyntää reseptien kirjoittamisessa. Toisaalta typot voivat pahimmassa tapauksessa olla vielä vaarallisempia kuin hämmentävät harakanvarpaat... Tehokkain ratkaisu tähän ongelmaan olisi varmaan se, että lääkiksen oppimäärästä poistettaisiin se "näin kirjoitat kryptisiä lääkereseptejä" -kurssi. Tilalle voisi pistää esim. kaunokirjoitusta tai potilaan inhimillistä kohtaamista.