keskiviikko 31. elokuuta 2011

Sadepäivän puuhia

Otsikko on sikäli valheellinen että puuhat tuli hyvin pitkälti puuhailtua ennen sateen alkamista. Mutta koska vettä on nyt jo hyvän tovin tullut ihan maahan saakka, voinee kaikesta huolimatta puhua sadepäivästä.

Ulkoiluretki onnistui ihan hyvin. Pääasiassa toki istuin autossa ja annoin (virheellisiä) ajo-ohjeita (en ole kovin hyvä erottamaan oikeaa ja vasenta toisistaan...), mutta jaksoin sentään sen verran jaloitellakin että sain rohmuttua pasteijan ja limpparin paikallisen kirpputorin kahviossa. Vointi ja jaksaminen on siis oikeastaan varsin hyvällä tolalla, noin niin kuin olosuhteisiin nähden. Päikkäreitä en varsinaisesti ole tullut edes ajatelleeksi, ja aamulla maistui pitkästä aikaa myös kahvi. Tilanne alkaa siis normalisoitua.

On kyllä myönnettävä että vaikka oli kiva haistella vähän ulkoilmaa, oli reissu myös aika väsyttävä. Toisaalta nyt kun olen pari tuntia saanut huilata kotona, tuntuu että jaksan pieniä kotiaskareita (siis nojatuolista ylöstäytymistä ja muuta samantasoista) paljon paremmin. Ehkä mun aivot vaan tarvitsivat pienen sysäyksen tässä jaksamisasiassa. Eli toisin sanottuna ehkä olen ollut voimaton nimenomaan siksi että koko ajan hoen itselleni niin. (Tai sitten tänään iltapäivällä kolmen aikaan on tapahtunut merkittävä käänne parempaan. Onhan sekin tietysti ihan mahdollista. Tykkään vaan enemmän tuosta itsesuggestioteoriasta.)