No niin, se rupeaa selvästikin puskemaan infektiota päälle. Illalla nousi pieni kuumeentapainen, mutta menin silti ihan normaalisti nukkumaan, kun mitään vaarallisia lukemia ei tosiaankaan kolkuteltu. Yöllä kuumetta sitten olikin vähän enemmän, mutta koska nukkuminen on kivempaa kuin ensiapuun lähteminen, vedin vaan peiton korviin. Aamulla sitten heräsinkin tyynyliina (ja kalju) märkänä hiestä... Tosin myös ruumiinlämpö oli laskenut normaalilukemiin, joten näköjään siitä hikoilusta oli hyvinkin apua.
Jos olisin oikein fiksu, olisin varmasti jo aikoja sitten soittanut osastolle ja kysynyt että mitäs nyt. Koska kuitenkin laiskuuteni voittaa älyni, olen vain löhönnyt nojatuolissa miettien että joutaa sitä huomennakin. Tai siis kun pitää muutenkin mennä. Jos tämän ajattelutavan takia joudun illalla raahautumaan ensiapuun, olette vapaat osoittamaan sormella ja nauramaan. Ei sillä että minä siitä jotenkin viisastuisin, mutta saattepahan ainakin vähän hupia. :)
No, vakavasti puhuen: jos blogi tämän postauksen jälkeen hiljenee muutamaksi päiväksi, tarkoittaa se sitä että olen joutunut osastolle. Jos taas ehdin postata vielä huomenaamulla, tarkoittaa se sitä että äkkilähtöä ei tullutkaan ja että kannatti olla kuumeissaan kärvistelevä laiskimus. Tosin eiköhän tästä osastoreissu tule joka tapauksessa.