Olen nyt syönyt kortisonia vajaat kaksi viikkoa. Energiaa on ollut huomattavan paljon, ja yllättäen turvotukset ovat holahtaneet käytännössä kokonaan pois. Ihan hassua kun koivet eivät enää ole täynnä nestettä.
Se kortisonihan siis aloitettiin sydänpussin nestekertymän vuoksi. Tänään oli vuorossa kardiologin kontrolli, ja menin sinne aika toiveikkain mielin: kun kerta ylimääräinen neste oli muualtakin kaikonnut, miksi sitä enää olisi sydämessäkään?
Alkuun näyttikin tosi lupaavalta. Lääkäri totesi, että nestemäärä oli palautunut normaaliksi, ja että voisin ruveta vähentämään kortisonia.
Sitten se katsoi vähän tarkemmin.
"Katos vaan, onhan sitä nestettä täällä edelleen. Se on vaan eri paikassa kuin ennen." Argh!
Kortisonia siis jatketaan, ja huomenna on taas joku ongelmakokous jossa mietitään, mitä mulle pitäisi tehdä. Sikäli tilanne on hyvä, ettei se neste edelleenkään haittaa sydämen toimintaa mitenkään, joten ei sitä nyt ainakaan ihan heti olla lähdössä sieltä kirurgisesti poistamaan. Toisaalta kyllä sille jotain pitäisi tehdä. Näin maallikkona tuntuisi siltä, että tuolla kortisonilla on kaikesta huolimatta ollut paljon positiivisia vaikutuksia, enkä millään haluaisi lopettaa sitä jos tosiaan on sen ansiota että mä olen viimeiset pari viikkoa voinut niin hyvin. Mutta ei sekään toisaalta täysin ongelmaton lääke ole, joten jos sydämen nesteet pysyvät ennallaan, voi olla että kortisoni katsotaan hyödyttömäksi.
No, tämä on nyt taas tämmöistä tuttuakin tutumpaa tilanteen seurantaa. Rytmittäähän se elämää omalla tavallaan. Pääasia kuitenkin että olen paremmassa kunnossa kuin kertaakaan aiemmin tänä vuonna.