Tänään en ole maannut koko päivää, päin vastoin. Silmät on pysyneet ihan hyvin auki, ja mielikin on ollut suht reipas. Sikäli siis voisi sanoa että parempaan päin ollaan menossa.
Kroppa kuitenkin tuntuu olevan inhottavasti jumissa. Tunnetta on pikkuisen vaikea selittää, koska kyse ei ole mistään tavallisesta lihasjäykkyydestä. Tätä on kuitenkin ollut ennenkin, ja se tuntuu liittyvän juuri tähän vaiheeseen jossa valkosolut ovat menossa alas. Kolottaa, syöminen tökkii, rentoutuminen on mahdotonta. Nukun kyllä, mutta jollain tapaa niin jännittyneesti etten tunne oloani levänneeksi. Lisäksi eilen illalla ja tänä aamuna tuli nenästä verta, joten trombosyytitkin ovat varmasti jo aika matalat. Turha ehkä mainitakaan että heikotuskin on lisääntymään päin.
Huomenna pitäisi raahautua sairaalaan suututkimuksia varten (haluavat kantasoluhoitoa varten tarkistaa että mun suussa on kaikki kunnossa). Verikokeet on ohjelmoitu vasta keskiviikolle, mutta jos vointi on tätä tasoa huomennakin (ja oletettavasti on), voisin kyllä mennä myös osastolle vienosti pyytämään, josko musta voisi liruttaa pari putkea verta etuajassa. Tosin itseni tuntien palaan varmaan vaan takaisin kotiin kitumaan ja olen sitten keskiviikkona ihan puolikuollut, kuten viimeksikin... Voi huoh.