Eilen kävin kyntämässä adventtisohjoa, tänään taivalsin läpi tuulen ja tuiskun. Kunto on siis ollut niin hyvä että on suorastaan tehnyt mieli ulkoilla, vaikka säätila on mikä on. Harmillista että maanantaina alkaa taas uusi kuuri jonka myötä kunto jälleen romahtaa, olisi ollut kiva reippailla vähän enemmänkin.
Tänään reippailua tosin haittasi mystinen pahoinvointi, jota on jatkunut oikeastaan koko päivän. En tajua. Syömiset on tasapainossa, enkä juuri nyt popsi mitään sen kummempia lääkkeitäkään joilla tuon voisi selittää. Ei tässä nyt onneksi vielä pyttyä halailla, mutta onhan se inhaa kun koko ajan etoo. Ja monta päivää on siis ollut ihan hyvä olo, eli ei tämä nyt enää mitään sytojen jälkimaininkejakaan ole. Toivottavasti viikonloppuna olisi parempi olo, en millään viitsisi tuhlata viimeisiä terveitä päiviä ennen kuuria tämmöiseen.
Ulkona on muuten aikamoinen myteri, ja lumentulon on ennustettu jatkuvan sunnuntaihin saakka. Välillä on harmittanut olla köyhä ja autoton, koska oma auto nyt vaan helpottaisi sairaalamatkoja merkittävästi. Kuitenkin kun tällä hetkellä katsoo noita parkkiksella olevia autoja, ei voi muuta kuin olla tyytyväinen ettei itsellä ole moista riesana. Auton kaivaminen hangesta on perin veemäistä puuhaa, joten eläköön vaan taksimatkojen kelakorvattavuus.