Olo on aika kehno. Tuntuu silti vähän väärältä valittaa, kun vointi on kuitenkin parempi kuin mitä se on ollut. En vaan jaksaisi enää oikein minkäänlaista kipeyttä, haluaisin olla kokonaan terve.
Kantasoluhoidon ajankohdaksi on nyt sitten varmistunut 5.1. Sitä varten sain nyt entisestäänkin kevennetyn kuurin, että varmasti ehdin toipua siitä. Eiköhän onnistu. Ja hyvä että se nyt tulee noinkin pian, onpahan sitten pian ohikin.
Mun oma lääkäri oli jutellut Turun lääkäreiden kanssa, ja kuulemma mulle on löytynyt oikein hyvä luovuttaja. Tai ainakin nuori, mikä tarkoittaa sitä että kantasolut jakautuu vielä ärhäkästi, mikä taas on mun hoidon kannalta hyvä. Muutenkin olen nyt pariltakin taholta kuullut huhua ettei tuo kantasoluhomma olisikaan niin raskas kuin etukäteen olen pelännyt. Tosin olen kyllä varautunut suunnilleen pahimpaan mahdolliseen, eli on kyllä ihan mahdollista että selviänkin siitä helpommalla kuin olen olettanut. Toisaalta en kyllä haluaisi olla yltiöoptimistinenkaan, kun kaikenlaista voi kumminkin sattua. Äh, yritä tässä nyt sitten päättää miten koko hommaan pitäisi suhtautua.
Mulla on jotenkin vähän huono omatunto kun joka taholta kannustetaan ja tsempataan ja itse koen olevani lähinnä kärttyinen mörökölli. Kaipa mulla on tähän oikeus, mutta haluan silti erikseen vielä kiittää kaikkia blogin kautta (ja muutenkin) tsempanneita. Olisin kai vielä aika paljon pahempi mörökölli ilman teitä.