Kävin tänään passikuvassa. Kaikkihan tietävät ettei niissä yleensä näytä juurikaan itseltään, joten en ottanut turhan suuria paineta. Ja itse asiassa lopputulos oli jopa ihan kelvollinen - jos ei oteta huomioon sitä että säpsähdin kun tajusin edelleen olevani kalju.
Kiinnitän nykyään niin vähän huomiota hiustyyliini etten aina edes ymmärrä siinä olevan mitään poikkeuksellista. Ja sikälikin se on helppo unohtaa kun juuri mikään ei enää muistuta sairastamisesta (sädehoidon kai periaatteessa pitäisi, mutta se on osoittautunut niin kevyeksi etten osaa mieltää sitä kunnon syöpähoidoksi ollenkaan).
Jotenkin myös tuntuu että ihmiset kiinnittävät kaljuuni paljon vähemmän huomiota kuin ennen. Voihan se tietysti olla tottakin, mutta loogisemmalta tuntuisi etten enää vain huomaa. On se kyllä kumma, mitä vähemmän on itse tietoinen ulkonäkönsä vajavaisuuksista, sitä vähemmän katseita saa osakseen... ;)
Sädehoitoa on muuten jäljellä enää kaksi kertaa! Hurjan nopeasti on aika mennyt. Ja lopultakin olen tosi hyvin säästynyt kaikilta sivuoireilta.