Jos yhdeksäs sytostaattikuuri olisi ollut suunnitteilla, olisi se alkanut tänään. Mutta hih, minäpä oonkin kotona kasvattelemassa hiuksia! (Vielä ei näy mitään, mutta kohta, kohta...)
Tänään sen sijaan aloitin vähän toisenlaisen kuurin. En sano että se on laihdutuskuuri, tai kuntokuuri, mutta jotain sinne päin kuitenkin. Paino oli tänä aamuna 72 kiloa, mikä on sikäli melko huvittavaa että viimeiset kolme kiloa ovat tulleet suunnilleen viikossa... Hoitojen alussahan pelkäsin painon nousevan paljonkin, sillä niin on edellisten sytostaattien kanssa käynyt. Tällä kertaa se kuitenkin pysyi suunnilleen samana koko hoitojakson ajan - kunnes ensimmäisellä jokseenkin terveellä viikolla menen itse sössimään kaiken syömällä suunnilleen kolmen ihmisen edestä. No hitto, pitäähän sitä kun kerrankin maistuu!
Tästä päivästä lähtien olen kuitenkin päättänyt ruveta syömään järkevästi. Siis järkeviin aikoihin, järkeviä määriä ja ennen kaikkea järkeviä asioita. Ja sanottakoon että järkevä voi tarkoittaa myös kovasti hyvää. En siis ajatellut näännyttää itseäni liian vähällä tai puisevalla ruualla, ajattelinpahan vaan ruveta elämään niin kuin normaalit ihmiset. Taka-ajatuksena tietysti on myös se, että saisin hilattua painoa muutaman kilon alaspäin. Mun vaatevarastoni ajoittuu aikaan noin viisi kiloa sitten, ja kun olen tällainen keskivartalolihavuuteen taipuvainen, voitte arvata että farkunnapin kanssa tekee jo vähän tiukkaa.
Tarkoitus olisi myös hiljalleen ruveta aloittelemaan liikuntaharrastuksia, mutta niitten kanssa en pidä vielä kiirettä. Ensin olisi ihan hyvä jaksaa tavallista arkea, ja kun se sujuu ilman sen suurempaa nääntymistä, uskallan ehkä lähteä jo lenkillekin. Tosin viikon päästä menen kai joka tapauksessa tanssitunnille, jaksoin tai en. Heh.
Niin. Se perimmäinen tarkoitus tässä kaikessa olisi kai saavuttaa se ulkomuoto ja aktiivisuus, mikä mulla ennen hoitojakson alkamista oli. Mä olen edelleen väsynyt ja moni asia mun ulkonäössä muistuttaa edelleen (ja tulee vielä erinäisiä viikkoja muistuttamaan) tästä sairaudesta. Voisin pikkuhiljaa haluta itseni takaisin, kun oon kuukausitolkulla ollut pelkkää syöpää.