tiistai 3. elokuuta 2010

Hähää!

Niitten maanantaisten verikokeitten kanssa kävi sitten niin, että ne oli joku päivystävä lääkäri katsonut pintapuolisesti läpi ottamatta ollenkaan kantaa mun verenohennuslääkitykseen. Sain tästä tiedon vasta ihan maanantai-iltana, joten sovittiin viestiä toimittaneen hoitajan kanssa että mun oma lääkäri katsoo ne tulokset uudestaan tänään ja määrää jatkot. No, itsehän mä lopulta sain sitten sinne osastolle soitella, mutta sainpas sentään tiedon että huomenna pitäisi käydä uudestaan verikokeilla. Ja tokihan minä käyn.

Mutta: en jää kuuntelemaan tuloksia vaan kaikkoan kaupungista saman tien. Olen ehkä vähän lapsellinen ja uhmakas, mutta toisaalta olisi mulla vähän elämääkin elettävänä tässä. Ja valitettavasti se tarkoittaa sitä etten voi kykkiä yhdessä kaupungissa odottamassa yksiä verikoevastauksia. Jos hyvä säkä käy, ovat arvot kunnossa huomenna eikä jatkotoimenpiteitä tarvita. Jos taas tuuri on huono, joudun ottamaan sen riskin että kuolen ennen maanantaita veritulppaan - joskin myös määränpäässäni on terveydenhuollon ammattilaisia jotka osannevat minut siltä pelastaa. Eniten ehkä rassaakin se että saatan saada satikutia huonosta käytöksestä. (Juu, oon edelleen ala-asteella ja tää vaikuttaa ihan varmaan mun käyttäytymisarvosanaani.)

Silti mun olkapäällä istuva pikkupiru on kovasti sitä mieltä että just nyt pitääkin olla vähän välittämättä säännöistä ja varmisteluista. Hähää, siitäs sait, mokomakin syöpä!