Tänään oli ohjelmassa ensimmäiset väliverikokeet (joittenka tuloksia en vielä tiedä), sekä PET-CT-kuvaus, jonka avulla selvitellään miten hyvin hoidot ovat tähän mennessä purreet. Itse veikkaisin että hyvin, ainakin mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät. Tautini on sikäli kelju, että se on uusiutunut kohtuuttoman monta kertaa, mutta sikäli aika kiva, että se on aina reagoinut hoitoihin toivotulla tavalla.
Nythän on siis vielä niin, että mikäli hoitovastetta löytyy, ruvetaan sieltä Turusta kyselemään mahdollisuutta kantasoluhoitoon. Totuuden hetket lähestyvät siis.
Ai niin, jos olisin ollut fiksu, olisin ottanut huomioon sen että tänään on ensimmäinen arkipäivä pääsiäisen jälkeen... Olin nimittäin myöhässä kuvauksesta, sillä jouduin jonottamaan kolme varttia labrassa. Hoitajakin päivitteli sitä ryysistä. Verikokeitten otto sen sijaan sujui ongelmitta.
Nyt olen kotona ja vointi on oikeinkin hyvä. Ainoa mikä vähän kaihertaa on nälkä, vaikka justiinsa söin ison lautasellisen ihan kunnon ruokaa. Se on tuo kun pitää kuvausta varten olla syömättä, menee loppupäiväkin helposti pikkuisen harakoille. Onneksi suurin velvollisuuteni tällä hetkellä on pitää itsestäni mahdollisimman hyvää huolta. Se saattaa tietää kahvia ja omenapiirakkaa. :)