perjantai 9. huhtikuuta 2010

Harjoitus tekee metsurin

Kävin taas verikokeissa. Viime aikoina olen suosinut sairaalan omaa laboratoriota, ja siis nimenomaan sitä syöpäosaston yhteydessä olevaa. Karu totuus kun taitaa olla se, että siellä työn jälki on parempaa kuin muualla.

Ja ymmärtäähän sen. Jos on töissä esim. työterveyshuollon yhteydessä olevassa labrassa, kuuluu toimenkuvaan lähinnä terveiden suonten pistely. Jos taas pistelee työkseen syöpäsairaita, karttuu kokemusta huonoista suonista väkisinkin. Ja samalla sitä oppii kikkoja ohuiden ja kovettuneiden suonten kiinni saamiseen.

Juttelin tästä asiasta myös tämänpäiväisen laboratoriohoitajan kanssa. Se sanoi että olen ihan oikeassa, ja innostui kertomaan kuinka oli muutaman päivän ajan ollut sairaalan päälaboratoriossa ottamassa näytteitä. "Oli ihanaa kerrankin saada pistellä hyväsuonisia. Tikkasin niitä kuin ompelukone!" Ja makeat naurut päälle.

(Toim. huom! Syöpähuumori on ihan yhtä paskaa kuin mikä tahansa muukin sisäpiirihuumori. Paitsi tietysti jos sattuu kuulumaan siihen sisäpiiriin.)