perjantai 2. huhtikuuta 2010

Kolmas sytostaattiraportti

PUOLET TAKANA! Tai no ainakin suunnilleen. Kuka niitä kantasolujuttuja ja sädehoitoja ja vallitsevista myrkyistä toipumisia jaksaa laskea, en minä ainakaan.

Ensimmäinen jännäyksen paikkahan tämänkertaisessa osastolle menossa oli se, voidaanko sytostaatteja lainkaan tiputtaa tuon viikonloppuisen nuhaisuuteni takia. No, kyllä voitiin: tulehdusarvo kun oli kaikesta huolimatta täysin normaali. Päivien mittaan myös rään tulo helpotti, joten jos tuo oli ainoa kevätflunssani tänä vuonna, saan kyllä totisesti olla tyytyväinen.

Injektioporttinikin toimi edelleen hienosti, olin taas vähän ehtinyt murehtia sitä tässä välillä. Näköjään ei ole muita huolenaiheita riittävästi, kun pitää väkisin räplätä tuota porttia ja saada päähänsä että se tuntuu "jotenkin oudolta". Juu vaan. Sovitaanko että tästä lähtien en saa esittää asiantuntevia mielipiteitä portin mahdollisesta toimimattomuudesta, kun kerta kumminkin näköjään olen aina väärässä?

Verikokeiden otto sujui kerrankin putkeen. Väliverikokeissahan käyn aina vaan tuossa lähimmässä laboratoriokeskuskuksen toimipisteessä, mutta osastolle mennessäni poikkean syöpäpolin laboratorion kautta. Siellä on yksi sellainen labrahoitaja, joka tuntee mun suonet paremmin kuin omansa, ja saa niistä aina verta vaikka useimmiten kiroileekin suonieni huonokuntoisuutta. On tosi turvallista mennä sen pistettäväksi, kun verta saadaan melkein sataprosenttisella varmuudella jo yhdellä pistolla. Haluiskohan se tulla ottamaan musta kaikki väliverikokeetkin?

Osastolla olo tuntui nyt jotenkin helpommalta kuin edelliskerroilla. Siis ihan fyysisestikin. Ruoka maistui paremmin ja olo oli suht virkeä koko ajan. Sama meininki jatkui kun eilen kotiuduin: yleensä olen heti kaatunut suoraan petiin, mutta tällä kertaa olin koko loppuillan pystyssä (ja ihan vapaaehtoisesti siis, koska tokihan olisin mennyt pitkäkseni jos vähääkään olisi siltä tuntunut). Nyt tosin uuvuttaa, vaikka nukuinkin ihan hyvin. Ilmeisesti ei pidä kuitenkaan ihmeitä odottaa. (Vaikka on tämä kyllä aika ihme että vointi paranee hoito hoidolta. Juuri päin vastoinhan sen piti mennä!)

Niin ja siitähän piti vielä mainita, että kaikenlainen materiaalinen hyvä piristää kummasti pientä osastolla nuokkujaa. Kas tähän tapaan:














Kiitokset asianosaisille! :)