Aamun väsymyksen jälkeen seurasi päivän väsymys joka taas johti illan väsymykseen. Nukuin kolmen tunnin päikkärit, yritin toisiakin (meni pelkäksi pötköttelyksi, mitä ei toki sinänsä sovi väheksyä) ja kohta voisin olla valmis painuman yöpuulle. Hereilläoloajan olen lähinnä yrittänyt pitää syömisen järkevissä mittasuhteissa, niin ettei viime yön kaltainen pahoinvointikohtaus toistuisi. Toivottavasti onnistun, kunnon yöunet nimittäin tosiaan kelpaisivat.
Tällaiset päivät tuntuvat vähän turhilta, kun mitään ei jaksa tehdä eikä mikään oikein edes tunnu miltään. Mutta ehkäpä nämä tylsät päivät saavat ne kivat sitten tuntumaan kaksin verroin paremmilta.