Piti käydä apteekissa. Koko aamupäivän vitkastelin, kun mukamas väsytti, eikä aurinkokaan paistanut, ja tuulikin näytti aika kylmältä. Hetki sitten sain vihdoin otettua itseäni niskasta kiinni ja hoidettua homman (siinä kestikin ehkä vartti, asun melkein apteekin vieressä).
Ehdin olla kymmenen minuuttia kotona kun puhelin soi.
"Lääkäri se ja se Tyksistä hei. Sun täytyisi aloittaa tämmöinen yks lääke, onko sulla siinä jotain lähiapteekkia johon voisin soittaa reseptin?"
Ai että mikä ajoitus. Jos olisin viitsinyt vitkastella vielä puoli tuntia, olisin selvinnyt yhdellä reissulla. Nyt sitten täytyy lähteä takaisin. (Ja se tuuli oikeasti oli aika kylmä.)
Mutta siitä lääkkeestä. Kyseessä on hyljinnänestolääke, joka on päätetty aloittaa sen munuaiskoepalan löydösten takia. Mulle soittanut lääkäri ei ihan tarkkaan tiennyt tilannetta kun soitti mun vakilääkärin puolesta, mutta kyllä tää nyt kovasti siltä haisisi että se käänteishyljintä olisi siellä munuaisissa. En mä vieläkään riemusta uskalla (enkä muuten edes jaksa) hyppiä, mutta menneiden parin kuukauden sairaalassa hajoilun jälkeen on kiva saada vaihteeksi toivoa herättäviä uutisia.