Kaiken järjen mukaan mun pitäisi nyt maata sairaalassa saamassa sytostaatteja, mutta niin vaan istunkin kotona päivittämässä blogia. En valita.
Kuurin piti tosiaan alkaa tänään, mutta mun luuydin oli eri mieltä. Trombosyyttiarvo ei ollut jaksanut nousta riittävän korkeaksi, ja hemoglobiinikin oli vähän niin ja näin. Uusi yritys ensi maanantaina.
Ei tämä päivä silti hukkaan mennyt, vaikka sairaalassa koko päivän makasinkin. Sain punasolutankkauksen, minkä lisäksi otettiin verikokeet mun kudostyypin määrittämiseksi. Niitten kanssa ruvetaan nyt sitten etsimään mulle kantasoluluovuttajaa. Aikaa siihen kuluu arviolta 2-3 kuukautta, joten voipi olla että haaveeksi jää koulun jatkuminen heti joulun jälkeen, tai edes joulu jossain muualla kuin sairaalassa. En kuitenkaan liiemmin viitsi ajatella koko asiaa, koska onhan se nyt nähty että suunnitelmilla on tapana muuttua. En siis ihmettelisi vaikka tämäkin asia kääntyisi vielä pari kertaa päälaelleen.
Valitin muuten lääkärille siitä että tämä kolmen viikon hoitosykli on liian raskas. Päätettiin sitten ilman mutinoita pidentää se neljään viikkoon, ihan jo siksikin että mun luuydin ei tosiaan näköjään jaksa toivotussa ajassa kunnolla toipua. Helpotus! Kaikki tuntuu taas paljon valoisammalta kun tietää jo heti seuraavan kuurin jälkeen saavansa kaksi hyvää viikkoa nykyisen yhden sijaan. Mähän kerkeen välillä vähän elääkin!