Seuraava kuuri alkaa ylihuomenna. Hyvät päivät ovat taas yllättäen huvenneet jonnekin.
Eikun. Kyllähän minä tiedän mihin ne ovat kuluneet. Hyvään arkeen. Ansaittuun huilaamiseen, kavereiden näkemiseen, osittain myös tylsistymiseen. Lauantaina kävin paikallisessa sadonkorjuujuhlassa (jossa söin muurinpohjalettua, nam!), tänään taas vietin pari tuntia koululla, jossa sain ylenpalttisesti "kiva nähdä, tuu pian takaisin, tsemppiä" -kommentteja. Kaipaan sinne hitosti, enkä edes varsinaisesti itse koulunkäynnin vaan nimenomaan niiden ihmisten takia. Toivottavasti heti joulun jälkeen olisin siinä kunnossa että pääsisin sinne palaamaan.
Tuleva kuuri ei ahdista, ainakaan ihan vielä. Huomiseksi on vielä miljoona asiaa tehtävänä, ja todennäköisesti saankin taas todeta että aika loppuu kesken. Mutta ei se mitään. Pääasia että on jotain muuta ajateltavaa kuin sytot.