sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Kohti lokakuuta

Tänään olen löysäillyt koko päivän kotivaatteissa, siivoillut vähän ja... no, siinä se. Perus löhösunnuntai.

Aika usein päivä ennen sytokuuria kuluu reippaaseen suorittamiseen, kun on (mukamas) pakko saada tehtyä ne tuhat ja yksi asiaa joita ei kipeänä jaksa. Ja onhan se tottakin. On paljon kivempi maata puolikuolleena sängynpohjalla kun koti on puhdas ja pakkanen täynnä ruokaa. Toisaalta on vähän kurjaa käyttää viimeinen hyvä päivä kaikkeen järkevään, kun oikeasti haluaisi vaan olla ja nauttia olostaan.

Tiedä sitten olenko tänään nyt sen kummemmin nauttinut, mutta fiilis on kumminkin perushyvä. Seuraavat kaksi viikkoa jaksan ihan pelkästään sen ajatuksen voimalla, että saan sitten vastapainoksi olla toiset kaksi viikkoa täysin rauhassa sairaalatouhuilta. Ja silloin onkin jo lokakuu! Ei näitä sytoja ainakaan ajan hidastamisesta voi syyttää, vastahan nimittäin oli heinäkuu...