perjantai 23. huhtikuuta 2010

Neljäs sytostaattiraportti

Siinähän menivät sitten taas yhdet sytkyt. Ilokseni sain yhden hengen huoneen (ja yksityistelkkarin), ja aika kului suorastaan kiitettävän nopeasti (vaikka sainkin kuulla erinäisiä kommentteja siitä miten telkkari tyhmistää).

Vointi pysyi koko ajan suht hyvänä, mitä nyt väsytti aika lailla. Lisäksi sain kummallisen kaulakivun: kun päätä käänsi, koko oikea puoli tuntui olevan jumissa ihan leukaperiin asti. Aluksi mietin että olen vaan nukkunut itseni lyttyyn, ja lääkärikin myönsi sen olevan mahdollista, mutta sanoi kuitenkin että kyseessä saattaa olla myös vaaraton mutta ikävä sytostaattihoidon sivuoire. Kuin kivaa. Tällä hetkellä se ei onneksi häiritse juurikaan, vaikka saisihan se tuosta vielä loppuakin matkaa lientyä.

Ahkerimmat lukijat ehkä muistavat, että musta oltiin joitakin viikkoja sitten tekemässä lehtijuttua sairaalassa. No, juttu on nyt sitten ilmestynyt, ja sen voi lukea Terve Pirkanmaa -lehden sivuilta. Oikeastihan siinä on siis vaan kärpäsenkakan kokoinen kuva ja kolme riviä tekstiä, mutta onpahan kuitenkin. Ja tuohan on siis semmoinen Pirkanmaalla ilmestyvä terveydenhuollollinen ilmaisjakelulehti, eli sori vaan kaikki muualla asuvat. (Noh, aikuisten oikeesti tuossa jutussa ei kyllä ole mitään erityisen kiinnostavaa.)

Niin joo ja olihan mulla vähän niinku uutisiakin. Nimittäin: PET-CT oli puhdas, eli periaatteessa kaikki tautimuutokset on hävinneet. Käytännössähän siellä saattaa edelleen olla niitä muutoksia, mutta ovat sitten jo niin pieniä etteivät kuvissa näy. Ja joka tapauksessa tauti on reagoinut hoitoon oikein hyvin, jee! (Tätä kylläkin ounastelin jo etukäteen, sillä puolisentoista vuotta jatkuneet mystiset selkäkipuni katosivat parin sytostaattikuurin jälkeen kuin tuhka tuuleen. Jouduin tosin samalla myöntämään olleeni väärässä, sillä olin ollut ihan varma ettei kivuilla ole mitään tekemistä syövän kanssa. Toisaalta parempi näin, kivuille löytyi syy eikä niitä enää edes ole.)

Tästähän tosin seuraa se, että Turkuun on lähtenyt mun tiedot ja sieltä odotellaan nyt päätöstä siitä suostuuko ne hoitamaan mua. Mun oma lääkäri oli vähän sitä mieltä, ettei niillä ole mitään syytä kieltäytyä, ja että niitä sitten tarvittaessa jopa vähän painostetaan jos rupeavat hankaliksi. Mutta jos kielteinen päätös kaikesta huolimatta tulee, on mahdollista kokeilla myös autologista kantasolusiirtoa, joka siis tehtäisiin mun omilla soluilla luovuttajan solujen sijaan. Aiemminhan kyseinen toimenpide on mulle tehty vuonna 2005, ja yritetty tehdä vuonna 2007, jolloin mun luuydin ei kuitenkaan toiminut niin hyvin että soluja olisi saatu riittävästi talteen. Nyt on kuitenkin kuulemma keksitty joku ihan uusi lääke, jota mahdollisesti kannattaisi kokeilla. Okei, miten vaan. Jotenkin koko kantasolujuttu on ruvennut tuntumaan vähemmän pelottavalta kuin mitä se alkuun oli. Kyllä mä siitä selviän, olenhan selvinnyt kaikesta muustakin.

No, tietysti on vielä sekin mahdollisuus että Turku sanoo ei ja että multa ei saada kerättyä soluja tuon uuden ihmelääkkeenkään avulla. Silloin ratkaisuna toimii näiden nykyisten sytojen pidentäminen kahdeksaan kuuriin (joista neljä olisi nyt sitten takana) ja lopulta sädehoitaa vielä selkäranka. Itse asiassa se tuntuu ikävämmältä ajatukselta kuin kaikki kantasolujutut yhteensä, ehkä siksi että olin jo niin varautunut siihen että nää olisi sen kuuden kerran jälkeen paketissa. Ja mun tuurilla tulee tietysti vielä oikein aurinkoinen ja ihana kesä, josta en juuri pääse nauttimaan tän sairasteluni takia. Mrh!

Ja se piti vielä sanomani, että osastollani siirrytään ensi kuussa johonkin uuteen tietokonejärjestelmään, mikä tarkoittaa hirveää kiirettä ja sähläystä, ja samalla sitä, että kaikkein hyväkuntoisimpien potilaiden hoitoa lykätään tuon siirtymävaiheen yli. Koska PET-CT näytti mitä näytti, saan minäkin yhden ylimääräisen terveen viikon. Sinänsä en pidä hoitojen venymisestä, mutta tässä tapauksessa olen lähinnä helpottunut. Olen ollut niin henkisesti kuin fyysisestikin hirmuisen väsynyt, ja pieni loma hoidoista tulee tosiaan tekemään pelkästään hyvää.