tiistai 6. huhtikuuta 2010

Kaikenlaista asiantuntijuutta

Hoitaja soitti veriarvoista. Valkosolut matalat mutteivät sentään nollassa vielä, hemoglobiini ja verihiutaleet molemmat sadan paikkeilla, tulehdusarvo normaali. Lääkäri oli ollut sitä mieltä ettei uusia kokeita tarvita ennen ensi viikkoa.

Paitsi että hetkinen. Eihän se kriittisin vaihe edellistenkään kuurien jälkeen ole vielä tässä vaiheessa ollut. Arviolta pari päivää myöhemmin vasta. Sitä paitsi kun aiemminkin on jouduttu kaikenmaailman verituotteita tiputtelemaan, niin kyllä maalaisjärjen mukainen oletusarvo on se, että siihen päädytään myös tällä kertaa. Ja sitten on vielä tuo verenohennuslääke, jonka annostusta piti viimeksikin venkslailla trombosyyttiarvon mukaan. Millä ihmeen logiikalla sitä ei tällä kertaa muka pidä ottaa huomioon?

Onneksi sain tämän kaiken sanottua hoitajalle. Asiaani suhtauduttiin mitä suurimmalla ymmärtämyksellä, ja uusi verikoeaika järkättiin ylihuomiselle. Tuli merkittävästi turvallisempi olo.

Ei tässä sinänsä mitään, mutta herää väkisinkin kysymys että mitähän ihmettä lääkärin päässä on liikkunut kun se on noita mun verikoeaikojani suunnitellut. Kenenkään ammattitaitoa en tässä sinänsä kyseenalaista, mutta hiukkasen parempaa kartalla oloa voisin kyllä edellyttää. Minun onneni on se että olen tarkka konkaripotilas joka on oppinut tuntemaan kroppansa reaktiot (ja saamaan suunsa auki tarvittaessa), mutta mielestäni vastuun pitäisi silti olla lääkärillä. Jokaisella pitäisi olla mahdollisuus parhaaseen mahdolliseen hoitoon ilman että sitä pitää älytä itse erikseen vaatia.

No, loppu hyvin, kaikki hyvin. Ja tulipahan jälleen kerran muistutus siitä etteivät lääkäritkään mitään jumalia ole.