torstai 6. lokakuuta 2011

Sitkeä pöpö

Tänään oli sitten ohjelmassa verikokeet, ja niiden seurauksena vietin päivän osastolla trombosyyttitankkauksessa. Hemoglobiini oli kohtalainen, ja lääkäri oli sitä mieltä että pärjään sen kanssa. Olen kuitenkin ollut aika voimaton ja hengästyn helposti, mistä syystä sain passituksen keuhkokuvaan. En olekaan tullut ajatelleeksi että tämä voisi olla keuhkoperäinen ongelma, mutta toisaalta niitähän mulla tässä eniten leikelty on. Ei mikään ihme siis vaikka sieltä jotain löytyisikin.

Kokeissa selvisi myös että tulehdusarvo oli antibioottikuurista huolimatta selvässä nousussa. Ei muuta kuin antibiootit vaihtoon ja tyttö kotiin, ja käsky tulla lauantaina uudestaan. Hiton pöpö, olen vähän huolissani. En muista että vielä koskaan olisi käynyt näin: infektioita on kyllä ollut, rajujakin, mutta kyllä niihin silti on lääkkeet löytyneet kerrasta.

Sokerina pohjalla kuume päätti sitten äsken kohota vielä 38 asteeseen. Koska en halunnut mennä ensiapuun, soitin osastolle ja kysyin että mitä pitäisi tehdä - ihan vaan viimeisenä oljenkortena ettei vaan tarvitsisi lähteä. Onneksi päivystävä lääkäri oli sitä mieltä että Panacodia nassuun vaan, ei tartte tulla jos vointi ei muutu pahempaan. Eli peukut pystyyn kuumeettoman yön puolesta.

Päivän kikatuskohtaus saatiin tänään hoitajien kanssa. Mun portti on sikäli vähän hankala, että siihen ei oikein meinaa saada neulaa. Sitten kun sen saa, se toimii kuin unelma, mutta tänäänkin vaadittiin neljä yritystä ja kolme hoitajaa. Loppujen lopuksi myös neulan kiinni teippaus meni vähän penkin alle, kun kaksi hoitajaa sähelsi sitä yhtä aikaa hiukan puutteellisin välinein. Hommahan sitten kääntyi väsyneeksi hihtykseksi, ja toinen hoitaja kysyi multa että "miten sä oikein kestät meitä?". Hyvin kiitos. :) Ei kaiken tartte aina olla niin vakavaa.